Inspiraation herättely ja 17 kikkaa sanoituksen synnyttämiseksi

Suurin sudenkuoppa kirjoittajille on usein se että jäädään odottamaan inspiraatiota. Todellisuudessa inspiraatio kuitenkin tulee silloin kuin olosuhteet sen sallivat. 

Toisin sanoen luovaakin mieltä auttaa jos puitteet ovat kunnossa.

Jos kirjoittaja tarvitsee hiljaisuutta saadakseen jotain paperille tai tietokoneen ruudulle, niin silloin on syytä mennä vaikka komeroon tai kirjastoon. Jos kirjoittajaa ispiroi tietynlainen musiikki niin kannattaa satsata MP3-soittimeen ja ladata se täyteen inspiraatiota.

Luovalle ihmiselle erilaiset rituaalit ovat usein myös tärkeitä. Kuitenkin "rituaali" ei loppujen lopuksi ole sen kummempi asia kuin rutiini. Kirvesmieskin virittäytyy tekemään työtä kahvikupin ääressä tai starttaa makkaravoileivällä. Kirjoittaja voi lähteä käyntiin vaikka punaviinillä tai sitten ihan vain heittäytymällä luovaksi.

-----

Itsellä homma toimii jotakuinkin niin että käännän kytkimen aivoistani "taiteilija" -tilaan jonka jälkeen itsekritiikki on hetkellisesti poissa ja mieli ottaa arvaamattomia sivuaskelia joka suuntaan. Tässä tilassa suollan sivukaupalla tekstiä, jota sitten editoin, editoin ja jäsentelen.

Monet tekevät täsmälleen päinvastoin. Monelle on luontevaa lähteä rakentamalla rakentamaan tekstiä, siten että aluksi on järjestys, tarina ja juoni ja sitten se tarina kirjoitetaan valmiita raameja mukaillen.

------

Nämä kaksi työtapaa tuntuvat olevan ne pääluokat joihin kirjoittaminen voidaan jakaa. Toisaalta näitä kahta lähestymistapaa voidaan myös yhdistellä. Valmiisiin raameihinkin voi kirjoittaa luovasti. Raamien tehtävä on pitää tajunnan virta aisoissa. Vastaavasti myös tajunnanvirtakirjoittamistakin voi edeltää pitkä perehtyminen johonkin aiheeseen jolloin suollettu teksti saattaa sisällöllisesti rajoittua hyvinkin kapeaan sektoriin.

Lisäksi valmiiksi jäsennenltykin juonen kaari voi olla vain ehdotelma tai muuten löyhä jolloin se antaa enemmän tilaa assosiatiivisuudelle. Mielessä voi olla vaikkapa valmiiksi vain alku ja loppu. Laulussa valmiina voi olla myös vaikkapa pelkkä väittämä joka on otsikossa tai/ja kertsissä ja muut säkeistöt keskittyvät pyörittelemään asiaa eri kanteilta.

------

Jos inspiraation puute vaivaa siitäkin huolimatta että tavanomaiset rituaalit on tehty asianmukaisella tavalla ja olosuhteet ovat jotakuinkin kondiksessa, niin tässä muutamia vinkkejä laululyriikan synnyttämiseksi:

1.
Keksi melodia ja pyöritä sitä päässäsi repeatilla kunnes sanat alkavat juosta.

2.
Ota joku jo olemassaoleva hitti ja tee siitä oma versiosi. Korvaa kielikuvat toisilla. Sijoita tapahtumat uuteen aikaan ja miljööseen ja keksi tarinalle uusi juju. Lisää siihen jotain ajankohtaista ja lopeta kun biisissä ei ole enää mitään samaa kuin alkuperäisessä.

3.
Kuuntele ulkomaista undergroundmusiikkia ja blokkaa sieltä joku kiinnostava fraasi. Lähde sitten rakentamaan sen ympärille suomenkielistä kappaletta ja korvaa lopuksi fraasi toisella.

4.
Kirjoita monta riviä rytmisesti soljuvaa nonsenseä. Kiinnitä huomiota ainoastaan rytmiin ja soljuvuuteen sanojen järkevyyden sijaan. Unohda että osaat suomea. Pidä puolen tunnin tauko ja unohda koko homma ja katso sitten onko tekstissä järkeä ja editoi se dramaturgisesti ehjäksi kokonaisuudeksi.

5.
Kirjoita lyhyt tarina ja pätki se sopivan mittaisiksi riveiksi. Muotoile rivit uusiksi niin että riimit ja painot saavat jonkinlaisen loogisen järjestyksen.

6.
Ota joku klassikko-tarina esim. punahilkka, sijoita se nykyaikaan ja kirjoita se laulun muotoon.

7.
Ota lehtiartikkeli ja mieti millainen tapahtumasarja on johtanut ko. uutiseen. Mieti mitä kaikkea uutisessa ei lue ja kirjoita se lauluksi.

8.
Heittäydy kriittiseksi ja paheksu kaikkea. Tee huonotuulinen kierros kaupungissa ja vittuunnu pyöräilijöistä jotka eivät katso eteensä ja mummoista jotka tungeksivat busseissa. Kirjaa kaikki negatiiviset havaintosi ylös ja listaa ne kotona lauluksi.

9.
Heittäydy yltiöpositiiviseksi, hymyile ja rakasta kaikkea katso miten perhonen lentää kedolla ja linnut laulavat sydämensä kyllyydestä ja kirjaa havaintosi ylös ja kirjoita niistä laulu.

10.
Mene yksi, kaksi tai kolme vuotta ajassa taaksepäin ja kirjoita niistä tunteista jotka silloin koit.

11.
Etsi käsiisi luettelo vanhoista sananlaskuista ja tee biisi Lauri Tähkän tapaan. Laita vanha sananlasku kertosäkeistöksi ja keksi vain a-osat ympärille.

12.
Ota vanha sananlasku ja tuunaa se. Uudista se nykyajan lentäväksi lauseeksi ja tee biisi sen ympärille.

13.
Lue runoja ja varasta niistä joku idea, plagioimatta kirjailijaa.

14.
Kirjoita essee jostakin läheisestä ihmisestä ja käytä sitä materiaalina lauluun jossa hän on päähenkilönä. Liioittele ja poikkea faktoista, mikäli se tekee kappaleesta dramaturgisesti kiinnostavamman.

15.
Ota kantaa tuoreimpaan poliittiseen päätökseen ja perusttele laulun muodossa kantasi.

16.
Keksi laulujen otsikoita peräjälkeen kunnes joku niistä alkaa inspiroida sinua. Älä ole liian kriittinen, vaan anna mennä paperille huonotkin otsikot (niistä ei tarvitse koskaan tehdä laulua).

17.
Ota käsittelyyn joku yleinen väittämä ja vastusta sitä. Listaa argumentit joilla väittäisit väittämää vastaan jos olisit eri mieltä vaikka et olisikaan ja kirjoita väittämistä laulu. (kokeile onnistutko tekemään ironisen biisin)
------

Näillä pitäisi jo kielenkannattimien aueta. Aika suuri osa näistä kosteista on sellaisia joita monet kirjoittajat saattavat käyttää huomaamattaankin. On nimittäin vaikea sanoa että milloin päähän pälkähtävä letkautus on täysin originelli ja milloin se on vaikkapa repliikki elokuvasta tai romaanista.

Olemme joka päivä alttiina niin monille vaikuttimille että emme aina edes itse sitä huomaa. Kun epäilys plagioimisesta hiipii tajuntaan, paras ystäväsi on Google.

-Vaikka ylläolevista vinkeistä monet perustuvat jonkin jo olemassaolevan varioimiseen ja vääntelyyn, on hyvä pitää mielessä että todellista osaamista on se että pystyy luomaan jotain todella omaa ja originellia.

Uuden luominen ei koskaan ole pelkästään vanhan muuntelua ja yhdistelemistä, vaan mukaan täytyy löytää myös elementti x. Jokin tuntematon ja enennkuulumaton asia, joka erottaa teoksen kaikista muista teoksista.