sunnuntai 17. elokuuta 2008

Pekingin Olympialaiset ja Yang Peiyi muistuttavat Pauliina Kumpulaisesta

Jo jonkun aikaa itseäni on mietityttänyt ulkomusiikillisten asioiden tärkeysaste kun puhutaan musiikista. Toisessa blogissani tutkailin asiaa jo viime huhtikuussa hieman toiselta kantilta. Nyt tässä tapauksessa kuitenkin ulkomusiikilliset seikat ovat nousseet jo itse musiikin edelle ja kyse on puhtaasti ulkonäöstä.

Suomessa viimeksi näistä asioista on keskusteltu kunnolla silloin kun Pauliina Kumpulainen jolla oli käsittämättömän tarkka sävelkorva ja upea lauluaani putosi idols finaalista. Tuolloin monet arvelivat että hän olisi päässyt kisassa pidemmälle jos olisi ollut ruumiinrakenteeltaan solakampi. Yleisö kuitenkin enemmistöllä päätti ettei hän kelpaa kuultavaksi ja lopputuloksena kilpailun voitti Ilkka Jääskeläinen joka riitaantui lopulta levy-yhtiönsä kanssa ja josta ei sittemmin ole kuultu. Hänen ja hänen veljensä keikkakalenterin mukaan viimeinen "Show" on vedetty 2007 puolella.

Tämä Peking2008 tapaus on mielestäni törkeä juuri siksi että tämä koko maailman silmissä liian rumaksi leimattu tyttölapsi hoiti hommansa niin hyvin kuin mahdollista, jonka jälkeen hänen henkilöllisyytensä päätettiin pitää salassa. Lisäksi kunnia hienosta esityksestä yritettiin vielä vierittää aivan toiselle henkilölle, eikä yleisöllä ollut koko asiasta mitään hajua. Kyseessä oli siis tietoinen kusetus.

Löysin tästä asiasta kertovan artikkelin. Oman tukensa jutulle on antanut myös laulaja/lauluntekijä Vesa Salmi sekä teatteripölyä ja valoa. Englanniksi asiasta on kirjoitellut mm. telegraph ja BBC. Suomen valtamedioista tätä on puinut mm. Helsingin Sanomat. AV-matskua uutisesta on löytettävissä täältä (ennen uutista on joku huonekalumainos).

Jos haluatte tukea Yang Peiyitä ja olette sitä mieltä että tällainen toiminta on väärin, Spotatkaa tämä artikkeli, digatkaa tuo av-linkki, liittykää tähän fabook ryhmään ja keskustelkaa ihmisten kanssa tästä aiheesta.

Itse en hyäksy tämän tyyppistä toimintaa lainkaan. Mielestäni ei ole merkityksellistä laulaako lavalla missi vai mammutti, suloinen vai "ruma" lapsi (eikä lapsi muuten voi olla koskaan ruma?!). Minä haluan nähdä mieluummin lavalla rumia jätkiä jotka soundaa helvetin hyvältä (niinkuin Hurriganes aikoinaan), kuin niitä urveloita jotka vetää huulisynkkaa ja kuulostaa sen takia livenä samalta kuin levyllä (en mainitse nimiä). Minusta sen pitäisi riittää että musikaalinen lahjakkuus on tarpeeksi korkealla tasolla.

Yang Peiyita käy kyllä todella sääliksi. En voi edes kuvitella kuinka pahalta 7-vuotiaasta pikkutytöstä voi tuntua!

3 kommenttia:

  1. Nyt ihan muutaman vuoden sisällä on alettu enenevästi tuputtamaan tätä käsitystä, miten elämänlaatu paranisi kun olisi norminaama. Sitten aikuiset täysipäiseltä vaikuttavat ihmiset antavat silpoa naamaansa tai hankkivat ne Botox-huulet joista tulee mieleen vappunaamari...Olisikohan esim. Aretha Franklinista tullut 2000-luvulla se miksi hän on mahtavan äänensä kanssa tullut ennen tätä ulkonäköhysteriaa. Hän kun ei ole mikään normikaunotar.

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa tähän 2000-luvun musakulttuuriin, jossa esiintyjän ulkoiset avut ovat musiikkia tärkeämpiä. Pää meinaa hajota, kun kuuntelee näitä artisteja, joilla ainoa annettava asia on hassusti pyörivä perse.

    Markkinatalous on muuten ihan jees, mutta musapuolella voisi vetää jotain viivaa siihen, mitä myynnin eteen voi tehdä.

    VastaaPoista