Yhteistyö luonnollisesti päättyi näkökulmaerojen takia varsin lyhyeen*, sillä itse näen säveltäjät ja sanoittajat mieluummin tasavertaisina yhteistyökumppaneina. Jäin kuitenkin mielessäni pohtimaan asiaa koska tämä ei ollut ainoa kerta kun olen törmännyt tällaiseen näkemykseen.
Jostain syystä jotkut säveltäjät luulevat että kun sanoittaja lähettää heille valmiin tekstin, he voivat lupaa kysymättä tehdä suuriakin muutoksia ja esim. vaihtaa kertosäkeiden ja a-osien paikkaa, tai jättää jonkun säkeistön kokonaan pois, vaikka useimmissa tapauksissa säkeistön paikan siirtäminen tai poistaminen (luonnollisesti) tuhoaa tekstin kerronnallisen dramaturgian.
Kun säveltäjä on työstämässä valmista tekstiä, pitäisi hänen kuitenkin ymmärtää että työn alla olevassa teoksessa todennäköisesti on jo kerronnallinen rakenne ja ns. palikat valmiina. Hänen tehtävänsä on kutoa sävellyksensä niiden rakenteiden varaan ja pyrkiä parhaalla mahdollisella tavalla tukemaan musiikillaan sanoittajan ilmaisua. Jos tämä tuntuu ylivoimaiselta on parempi sopia sanoittajan kanssa muutoksista (tai tekstin sivuuttamisesta kokonaan).
Tilanne on tietysti täysin päinvastainen silloin, jos sävellys on olemassa ennen tekstiä. Silloin on sanoittajan tehtävä toimia annettujen raamien puitteissa ja tukea säveltäjän ilmaisua.
Kun sävellys ja sanoitus tehdään erikseen niin väkisinkin jompi kumpi on yleensä alisteinen toiselle. Toisaalta tällaisessa työtavassa sanoituksessa on sävellykselle (tai sävellyksessä on sanoitukselle) perustukset, aivan kuin taloa rakennettaessa tehdään ensin kivijalka sekä itse rakennus ja sitten vasta ruvetaan sisustamaan.
Parhaimmassa tapauksessa sanoittaja ja säveltäjä ymmärtävät toistensa maailmaa niin hyvin että 1+1 on lopulta enemmän kuin kaksi ja yhteistyön hedelmänä syntyy jotain sellaista johon kumpikaan ei yksin kykenisi. Silloin tällöin syntyy jopa teoksia joissa sävellys tai sanoitus itsessään ei vielä ole mitään, mutta ne yhdessä muodostavat mestariteoksen.
* Se että jompi kumpi haluaa olla diktaattori on huono tapa tehdä yhteistyötä ja johtaa harvoin parhaaseen lopputulokseen, silloin kun kyseessä on kahden kauppa.
On nyt tähän kirjotukseen hieman off-topic, mutta blogiin nähden luulen olevani oikeassa paikassa purnaamassa.
VastaaPoistaKuuntelin nimittäin eilen radiota ja rupes ottamaan päähän tuo sanojen vääntely ihan miten sattuu.
Onko se nyt triljoonasateen biisi, jossa lauletaan: istun sylissäni dinosauriin luu.
Siis minkä luu??? Voi geleperkoles mää sanon. Taipuuko tuo muka noin. Silloinhan vois sanoa, että pitää ostaa pukamavoidetta jos aniin kutina vaivaa. Ford-harrastaja vois mennä vanhaan taunuun istumaan. Ja niin poispäin.
Näsän sanoin: mua ei huvita taas mikään. Tai jotenkin noin...
Tuossa Tekstiurakoitsijan tekstissä tuli kyllä hyvin huomioitua, joka näkökantilta asia. Kyllä muutoksia pitää pystyä tarvittaessa tekemään molempien, jotta saataisiin mahdollisimman rullaava ralli. Itse teen mieluummin melodian ensin ja jos sanojen takia tarvitsee muutaman tavun verran laittaa nuottia lisää niin eiköös se onnistu.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaLaulujen sanat ovat eri taidemuoto kuin kirjallisuus ja runot.Suurin osa ei ymmärrä,(ego vs äly),että laulunsanoissa on ns.tyhjiä,turhia sanoja,jotka voivat olla todella upeita taiteellisessa merkityksessään ja varsin tärkeitä teoksen sanojen kokonaiskuvassa.Parhaissa laulujen sanoissa on vain ikävä kyllä n.1-3 sanaa jotka kuuntelijat muistavat kaikissa tilanteissa.That's it ja VALITETTAVASTI. Lahjakas taitelija kehittyy,hän pystyy parantamaan AINA tekemäänsä,jos hän ymmärtää egojen ja tekemisten välisen ISON eron. Lahjaton iso ego:"Tää on tässä,tää on täydellinen MUN taideteos".Lahjakas:"Mitä SÄ oot mieltä, mistä et pidä,missä voin parantaa,vai onx tää TÄSSÄ VAIHEESSA ok??".Ps.MUILLE TEHTÄVÄT TEOKSET TULEVAT MUUTTUMAAN AINA ENNEN KUIN NE ON LEVYLLÄ ASTI.NIITÄ TYÖSTÄVÄT JÄLKEEMME n.10-20 ALAN AMMATTILAISTA.T.Miko Rossi(Ca)
VastaaPoistaMiko Rossi. Kiitos kommentistasi!
VastaaPoistaLaululyriikka on todellakin eri taidemuoto kuin runo (vaikkakin lähellä sitä). Keskeisimmät erot ovat se että laulu on tehty kuultavaksi ja se että laulun teksti on vasta puolet koko teoksesta.
Omista levylle päätyneistä sanoituksistani valtaosa on mennyt sellaisenaan läpi. Jos muutoksia on tehty, niin olen tehnyt ne itse - säveltäjää (ja usein esiintyjääkin) konsultoiden.
Myöhemmässä vaiheessa mukaantulevat "10-20 ammattilaista" harvoin enää aktiivisesti puuttuu yksittäisten biisien sisältöön. Laulu on helpompi jättää kokonaisuudesta pois, kuin muokata sitä joksikin mitä se ei ole.