Ari Jalokinos kertoo biisien tekemisestä ja Viiala blues -albumin synnystä

Tässä artikkelissa vieraileva kirjoittaja lauluntekijä Ari Jalokinos kertoo The 6st Ring Project:in ensimmäisen täyspitkän albumin tekemisestä ja antaa vinkkejä muille samojen asioiden kanssa puuhasteleville.


------


Lähtökohtana oli soittaa, äänittää ja tuottaa 13 kappaleen CD omakustanteena. Levyn miksaus ja masterointi tehtiin Valinor Oy:n studiolla, josta kiitokset Niklas Vainiolle. Gramex-, ja Teosto laput täytin itse em. tahojen nettisivuilta löytyneiden ohjeiden ja kaavakkeiden avulla. Levy painettiin CD & USB Media Finlandissa. Projektiin meni aikaa 4 vuotta, rahaa karkeasti arvioiden 1000 euroa.


The 6st Ring Project syntyy

Joskus 2000-luvun alussa haeskelin soittamiseen uusia ideoita, joten rupesin käymään Hotelli Tornin juuressa olevassa O’ Malleys:issä. Kerran viikossa pidettävät jamit olivat paras mahdollinen paikka kehittää omaa soittoa. The Shenanigans esiintyi siellä usein, näistä soittajista tutuimmat minulle Imre Szabo ja Jonathan Hutchings. Heille jäin paljosta velkaa opetellessani irkkufolkin kiemuroita. Pian perustinkin jo omaa 6st ring folk-duota veljeni Riston kanssa. Kiertelimme pari vuotta Hämeessä ilman sen kummempaa menestystä. Pian 6st ringin telakoitumisen jälkeen sain kosketinsoittajan pestin Colttones bändistä. Cover-rock oli mielenkiintoista vaihtelua folkin jälkeen. Samaan aikaan valmistelin The 6st Ring Projectin levyä ’Viiala blues’ vaikka itse bändiä ei enää ollutkaan.

Viiala blues –albumi tuli painosta vuoden 2008 lopussa, neljän vuoden työstämisen jälkeen. Siitä kuulee kyllä että kyseessä on ensimmäinen lajiaan, mutta toisaalta se toimi loistavana keinona oppia kaikki kantapään kautta. Sävelsin, sanoitin, tuotin ja äänitin melkein kaiken käytännössä itse. Onneksi sentään älysin kysyä neuvoja Imre Szabolta joka toimikin sitten levyllä sekä apu-tuottajana että studiomuusikkona.

Colttones hajosi keväällä 2008, ja uusi bändi muodostui osin ex-Colttones soittajista. A-Groovement oli syntynyt. Siinäkin sain mitä halusin, eli olla vaan backline muusikkona eli koskettimet, kitara, taustalaulu. Jamihenkinen 7 –hengen soul/groove/funk poppoo on kuin kameleontti joka muuttaa soundiaan ja biisivalikoimaansa jatkuvasti. Ison bändin soittajana joutuu miettimään sovituksen merkitystä. Kun ei esiinny yksin, ei ole pakko soittaa koko ajan. Musiikin dynamiikka ei synny ainoastaan volyymivaihteluista vaan myös siitä että kullekkin soittimelle oikeasti mietitään mihin kohtaan mitäkin tööttää


Jammailu, teemat ja riffit laulujen raaka-aineina

Viiala blues –albumille äänitetty Kiilopää blues on syntynyt jammailun tuloksena. Ensin velimies pyöritteli jotakin riffiä joka tarttui korvaani. Otin oman kitarani ja kehittelimme siitä teeman jonka päälle hahmottelin sitten melodian ja tekstin tyyliin; pätkä melodiaa ja siihen pätkä tekstiä. Seuraava pätkä melodiaa ja pätkä tekstiä jne. Jammailuvaiheessa kokeilimme erilaisia sointukulkuja sekä rytmisiä rakenteita kunnes biisin runko oli kohtalaisen pitkälle mietitty.


Lyriikka, alku sotku ja loppu tarinan kerronnassa

Bluesin lähtökohtiahan ovat yleensä palanut talo, kuollut koira, häipynyt vaimo jne. Kun ymmärtää mistä blues alun perin on lähtöisin, on helpompaa hakea ideoita lyriikkaan. Muista tyyleistä vaikkapa folk oli ja on usein yhteiskunnallisesti kantaaottavaa. Tosin räpäyttelykin voi ottaa kantaa joten mikään musiikinlaji ei ole suljettu pois tästä lokerosta. Mutta yleisesti ottaen eri musiikintyyleillä on olemassa tiettyjä lähtökohtia joista voi ammentaa ideoita kun nikkaroi tekstiä.

Muutamia perusasioita pyrin noudattelemaan, kuten että kertosäkeen ensimmäinen virke tai sana olisi sama kuin laulun nimi. Lisäksi virkkeen loput soivat paremmin jos ne loppuvat vokaaliin. Myös solisti yleensä kiittää. Tekstin pitää olla laulettavaa, kertosäkeen tulisi jäädä päähän soimaan ja laulajan pitää pystyä eli ehtiä laulamaan kaikki sanat.


Melodian ja tekstin yhteen sovittaminen

Laulun laulaminen on tarinan kertomista. Viiala blues –levyllä oikeastaan kaikki laulut ovat omakohtaisia. Lyriikan laatiminen oli siksi aika helppoa. Vaikeampaa oli säveltää melodia joka tuki oikein ja oikeissa kohdissa tarinaa. Toisinaan kävi niin että melodia syntyi ennen tekstiä, mutta useimmiten melodia ja teksti kulkivat käsi kädessä; pätkä melodiaa ja siihen sanat, seuraava pätkä melodiaa ja lisää sanoja. Kun ensimmäinen hahmotelma laulusta on syntymässä on päätettävä mihin haluaa sen viedä. Miten laulu loppuu? Mikä on kertomuksen opetus?

Silta on se parin-kolmen soinnun pätkä joka tavallaan irrottaa biisin hetkeksi perusteemasta ja toisinaan tahtilajistakin. Siihen perään kertosäe, ehkä pariin kertaan toistettuna ja sitten finaali. Itselleni tämä on muodostumassa perustyökaavaksi vasta nyt. Rytminvaihdosta käytin ’Virtaavaa vettä’ –biisissä jossa B-osana toimii reggaen tapainen osio. Perään soolo ja siitä taas säkeistöön. Aikaisemmin tein lauluja onnellisen tietämättömänä mistään kaavoista tai rakenteista. Niinpä sitten suurin osa 80-luvun tuotannostani oli sellaisia pöytälaatikkosävellyksiä joiden käyttöönotto (mm. ’Kun mä lähdin’ Viiala blues albumilla) vaati rankkaa sovittamista sekä tekstin että rakenteen suhteen.

Säännöt on tehty rikottaviksi, tiedetään. Mutta ennen kuin voi sääntöjä rikkoa olisi hyvä myös tuntea ne. Kyllä se pätee laulujen tekemisessäkin.


Sovittaminen

Minulle se merkitsi levyä tehdessä lähinnä sitä että mitä soittimia halusin kuhunkin biisiin. Basistia en edes yrittänyt neuvoa, kävimme vain biisit yhdessä läpi ja Imre mietti itse omat sovituksensa. Sovittamista harrastin lähinnä niiden soittimien suhteen jotka soitin itse. Risto soitti huuliharppu osuudet, minä annoin vain joitakin suuntaviivoja kuten että pitääkö harpun soida haikeasti, rosoisesti vai puhkua kuin Wonder hurjimmillaan.

Sovittamisessa lähtökohtia ovat esim. mitä tyylilajia haetaan; blues, jazz, rock etc. Itse en ole mitenkään erityisen tarkka soitinvalintojen ja/tai soundien suhteen, homma meni enempi fiilispohjalta. Sen sijaan esimerkiksi luottokitaristini Järvisen Mikko mietti ja haki eri vaihtoehtoja Viiala bluesin nimikkobiisin sooloa varten. Jopa niin että päätyi lopulta virittämään kitaran avoimeen G:hen että sai haluamansa slidesoolon aikaiseksi.


Äänittäminen

Koska studioon ei ollut varaa, päätin äänittää kaiken itse. Niinpä työtiloina palvelivat mm. makuuhuone, musiikkiliikkeen alakerta, pesuhuone ja bändin treenikämppä. On selvää että akustiikka ei ollut optimaalinen, mutta kyllä levylle silti ihan kohtuullista jälkeä saatiin. Akustiikka on yksi juttu, toinen oli käytettävät mikit ja äänittäjän muut taidot. Melkein kaiken äänitin ilman mitään sävysäätöjä. Instrumentin omat sävysäädöt toki käytettiin, mm. sähkökitaran vahvistin vietiin toiseen huoneeseen, mikki sijoitettiin kartion reunan tuntumaan ja lopuksi koko komeus peiteltiin patjoilla ym. vaimentavalla materiaalilla niin että vain vähän ilmanvaihtoaukkoa jätettiin. Toimi yllättävän hyvin eikä naapuria häiritty. Vahvistinta sai myös luukuttaa nyt riittävästi että kunnollinen soundi saatiin irti.

Rummut olivat enimmäkseen Rolandin. Muutamassa biisissä käytettiin congaa, joissakin pelkkää virveliä ja Vieraissa teissä sekä rumpusettiä että bodhrania jonka äänitin laajakalvomikillä. Silti biisit mielestäni toimivat vaikka täysi rumpupatteri ei paukukkaan joka välissä. Tästä oivalluksesta kiitos Jake Hangaslammille, The 6st Ring Project:in rumpalille.


Tuottaminen

Oikea tuottaja kai miettisi biisivalintoja tehdessään musiikkimarkkinoita. Minne ko. biisiä tai levyä on tarkoitus myydä, mikä kohderyhmä jne. Itselläni ei näitä murheita ollut. Yritin lähinnä pitää pakettia kasassa niin ettei levystä tulisi kovin hajanainen erilaisten kappaleiden kaatopaikka. Sekä kappalevalinnat että soundimaailma ja sovitukset pyrittiin tekemään akustisessa folk-hengessä. Sorruin kuitenkin itse muutaman kerran heittämään tuon johtoajatuksen huut hiiteen ja käytin surutta muutamia linjasta poikkeavia juttuja. Helppoa silloin kun ei ole taloudellista vastuuta eikä pakkoa myydä.


Näin on nyt, miten tulevaisuudessa?

Oma roolini musakuvioissa on siirtynyt hissukseen co-writer / tuottaja –akselille. Teen melodioita valmiisiin teksteihin yhtenä Lyyrican jäsenistä. Tuottajapuoli tarkoittaa oikeastaan sitä että vastaan myös minulle sävellettäväksi annettujen kappaleiden demoista. Demot tehdään kotikutoisesti samalla luotettavalla 16-raitaisellani millä Viiala blues –albumikin. Paineita on demojen tason nostamiseen sillä pelkkä kitara ja mies –demoilu alkaa olla menneen talven lumia musabisneksessä. Mitä valmiimpi demo on, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on menestyä.

Biisien tekemisessä verkottuminen kannattaa. Yksin ei kannata kaikkea nyhertää, kyllä tiimityössä on voimaa. Yhteisten aikataulujen sovittaminen voi olla hermoja raastavaa puuhaa, eikä valmista synny yhtä nopeasti kuin yksin tehden, mutta silti. Kokemus on jo osoittanut että kun kukin saa keskittyä siihen minkä osaa parhaiten niin tulos on yhdeksän kertaa kymmenestä parempi kuin yksin tehden.


Yhteenveto

Sitkeys ja kärsivällisyys palkitaan. Itse olen liiankin vauhdikas; haluan biisin purkkiin ja pihalle. Kypsyttely kannattaa, äänittelipä sitten yksin tai porukalla. Uusi, oma kappale bändin listalle otettuna kypsyy hyvinkin kuukauden pari ennen kuin on hakenut oman muotonsa. Siinä kohtaa olisi ehkä se otollisin hetki myös äänitykselle.

Edellistä levyä tehdessä oli tyypillistä että jos jokin oma tuore veto tuntui vuosisadan biisiltä niin kolme päivää myöhemmin saattoi olla ihan eri mietteet kun suurin kiihko oli laantunut. Objektiivisuus on sekin taitolaji.
Kun tekee paljon ja erilaisia biisejä niin siinä oppii. Myös soittaminen erilaisissa kokoonpanoissa vaikuttaa oman genrekorvan kehittymiseen sen lisäksi että soittotaito paranee.


Vinkkejä lauluntekijöille

1. Mieti alku, sotku ja loppu. Laulussa on hyvä olla tarina, eikä draaman kaarikaan haittaa. Eli kuvataan lähtötilanne, viedään kuulija ongelman ytimeen tai onnen huipulle ja lopuksi summataan kokemus johonkin fiksuun aforismiin joka on tietysti itse kehitelty yön pimeinä tunteina.

2. Kokeile biisin tekoa eri soittimilla jos taidot antavat periksi. Kokeile myös kaverin kanssa jammailua. Anna kamulle tehtäväksi vaikka kertosäkeen tekeminen, tai soolon kehittely. Soittakaa taas yhdessä ja kuulostelkaa. Sanoitusta kannattaa hioa ja kokeilla eri versioita. Alkuperäinen versio ei välttämättä muutu mutta tuleepahan varmuus siitä mitä haluaa.


------

Lisää infoa Ari Jalokinoksen puuhasteluista löydät täältä.

PS: Lisää vierailevien kirjoittajien tekstejä tunnisteella #vieraskynä.
PPS: Kiinnostaako blogiyhteistyö? Katso ohjeet tästä >>>