Sanoittajan työkalut

Tässä postauksessa kerron mitä työkaluja käytän kun sanoitan lauluja.

Heti alkuun on todettava, että homma ei tietenkään ole välineistä ja ohjelmista kiinni, vaan tarpeen vaatiessa homma hoituu millä vain välineillä. Sanoitus on sanoitus, olipa se sitten kirjoitettu tupakka-askin kanteen, kauppakuittiin tai word-tiedostoon. Oleellisinta on että teksti tulee kirjoitettua johonkin. 

Asiat voi ja kannattaa kuitenkin tehdä itselleen mahdollisimman mieluisaksi, koska vain sanoittamalla paljon oppii sanoittamaan hyvin ja mitä mukavammat työkalut ja työympäristö, niin sitä helpommin ja useammin tulee ryhdyttyä toimeen.

Mun lempparityökalut ovat tässä:

1. Chromebook ja Google Docs

Sanoittaja ei tarvitse tekstin tekoon tämän kummempaa läppäriä. Oma Acer Chromebookini maksoi 250e ja tässä on jo suhteellisen iso (15,6'') näyttökin. Lisäksi mukana saa kahdeksi vuodeksi ilmaista pilvitallennustilaa Google Drivesta, jolloin kaiken minkä kirjoittaa, voi upata kätevästi pilveen. Näin kirjoittamiinsa teksteihin pääsee käsiksi tarvittaessa vaikka treenikämpillä, eikä tarvitse kuljetella sanoituksia paperilapuilla. 

Ainakin omassa Chromebookissani myös tuntuma näppiksessä on tosi miellyttävä ja tällä on nopea kirjoittaa. Fiilis on vähän kuin vanhoissa MacBookeissa, mutta ChromeBook on kevyempi ja siitä kyllä huomaa, että ei sitä ole rahalla kasattu.

Google Docs ja drive, Gmail, Blogger ja muut Googlen omat jutut kuitenkin toimivat näissä kuin rasvattu ja tehot riittää mainiosti kirjoituskäyttöön. Hinta on niin halpa, että uuden voi ostaa vaikka kahden vuoden välein ja akku kestää heittämällä koko päivän aktiivikäytössäkin.

Pilven ansiosta korjauksia sanoituksiin voi tehdä laiteriippumattomasti vaikka kännykälläkin ja co writingissa Google Docs potkii myös erinomaisesti, sillä halutessaan dokumenteihin voi antaa käyttöoikeuksia myös muille, jolloin tekstitiedostoja voidaan muokata myös yhdessä.

Yksi hyödyllinen ominaisuus Docsissa on myös äänentunnistus, eli kirjoittaminen onnistuu myös puhumalla ja laulamalla läppärin mikkiin, mikä tekee sanoittamisesta irtonaisempaa. Jollain tapaa suu toimii tekstintuottamisessa hieman eritavalla kuin sormet (suosittelen testaamaan)!

Tuntemistani ammattilaisista monet käyttävät Docsia, näiden joukossa mm. Pyhimys. 

2. Kossin Porta Pro -kuulokeet ja Android-puhelin

Kun sanoittaa valmiita melodioita, on luonnollisesti oltava jokin kuunteluväline, jolla melodian voi opetella. Joskus aikanaan käytin pientä mp3-soitinta tähän tarkoitukseen ja kuljettelin sitä mukana. Hyvä tapa on esim. käydä lenkillä, niin että kuuntelin samalla työstettävää biisiä repetilla, mutta nykyään kännykkä on korvannut tuossa suhteessa mp3-soittimen sanoitustyökaluna.  

Käytän tietenkin Android-puhelinta, koska siinä toimivat nuo aiemmassa otsikossakin mainitut Googlen työkalut. (Docsissa ei kännykkäympäristössä ole tuota puheentunnistustoimintoa, mutta sen voi laittaa päälle Androidin näppäimistöön joka ajaa saman asian.) Näin voi sitten puhumalla tai laulamalla kirjoittaa Docsiin ideoita ylös suoraan translitteroidussa muodossa ja fiksailla sitten vaikka kotona koneen ääressä myöhemmin.

Miksi sitten juuri nuo Kossin Porta Prot? Ei periaatteessa mistään kovin ihmeellisistä syistä ja parempiakin kuulokkeita on myynnissä, mutta nuo on halvat (alle 35e) ja niissä on ikuinen takuu valmistajalta, pysyvät päällä lenkkeillessäkin, eikä niistä tule korvat kipeäksi. Lisäksi tykkään sanoittaessa välillä nostaa toista kuuloketta sivuun, niin että kuulen itsekin mitä laulan kun tekstiä teen ja nuo on mukavan taipuisat eikä paina ja ne saa taiteltua hyvin pieneen tilaan. Lisäksi tykkään enemmän korvan ulkopuolisista malleista kuin korvan sisään tungettavista. Studiokuulokkeiksi nuo ei käy, koska ne vuotaa niin paljon ääntä ulos, mutta korvat ei noissa myöskään juuri hikoile, joten niitä on mukava pitää päässä pidemmänkin aikaa tarvittaessa. 

Jos vaihtaisin Porta Prot sanoituskäytössä johonkin, niin luultavasti jonkinlaiseen bluetooth-handsfreehen. Se on ehkä vielä edessä. 

3. Konkkamikki ja ulkoinen äänikortti

Vaikka sanoittajan ei tarvitse olla mikään laulaja, niin laulamaan joutuu kumminkin aika paljon. Ainakin itse olen kokenut helpommaksi demota säveltäjille itse, että miten olen sävellyksiin sanat tiputellut (varsinkin jos olen ottanut vapauksia tai jos olen tehnyt biisiin myös melodiaa). 

Hyväkin teksti saattaa kuulostaa melko kököltä ja luotaantyöntävältä jos sen jodlaa johonkin läppärin mikkiin ja jos ei oikein tavujen paikat hahmotu säveltäjälle etätyöskennellessä niin biisi jää helposti pöytälaatikkoon lojumaan. Ylipäätään demotuotanto on usein biisinteossa se suurin pullonkaula. Kirjoitinkin aikanaan aiheesta vanhemmassa postauksessani: "Demot lauluntekijän pullonkaulana". 

Konkkamikillä laulusta saa talteen ne pehmoisemmat ja lämpoisemmätkin sävyt ja on mahdollista, että keskinkertaisellakin laulusuorituksella ja hieman Garagebandin tai Audacityn kaltaisilla ilmaisohjelmilla editoiden, saa demosta ehkä jo sellaisen, että sitä kehtaa oikeallakin laulajalla kuunteluttaa. 

Ulkoinen äänikortti on hyvä olla siksi, että huonompikin kone riittää sitten siihen äänen tallentamiseen kun ulkoinen palikka hoitaa prosessoinnin. Tässä toki käy helposti niin, että nälkä kasvaa syödessä ja mullakin on nyt haastavampien ohjelmien opettelu työn alla + rakensin vanhasta vaatekomerosta ja profiilivaahtomuovista laulukopin olkkariin, jotta kehtaan laulattaa täällä joskus muitakin.

Demovaiheessa teksti myös usein hieman jalostuu, sillä se mikä toimii paperilla, ei aina välttämälttä toimi automaattisesti suussa. Foneettinen soljuvuus on tärkeä asia laululyriikassa ja kuuluu hyvän sanoittajan perusosaamiseen kirjoittaa teksti siten, että sitä on myös hyvä laulaa ja teksti soljuu pakottomasti. Demottamalla biisin itse, huomaa parhaiten että kuinka se biisi oikeasti laulettuna toimii.

4. Riimisanakirjat 

En itse juurikaan enää nykyisin käytä riimisanakirjoja, mutta muutaman kerran vuodessa tulee eteen tilanne, jossa jää jumiin ja pää lyö tyhjää jonkun riimin kohdalla. Säveltäjät ja sanoittaja ELVIS ry:n sivuilta löytyy tällaisia tilanteita varten Riimirenki, jonka avulla voi etsiä sanaan sopivia riimejä.

Joskus ennen kuin paranneltua versiota Riimirengistä oli julkaistu, käytin jonkin aikaa Lyricmakeria, johon olin omin päin uploadannut Kotuksen nykysuomen sanalistan. Ohjeet sen käyttöön löytyy vanhasta blogipostauksesta: "Riimisanakirja?"

Käytännössä riimisanakirjat tekevät itsensä varsin nopeasti turhiksi jos kirjoittaa paljon, koska riimisanasto omassa päässä karttuu käytön lomassa.

5. Kynä ja paperi 

Vaikka työskentely digiaikana onkin helppoa näppäimistön, äänentunnistuksen ja pilvipalveluiden kanssa, niin sähkölaitteissa on kuitenkin se ongelma, että ne tarvitsevat sähköä ja välillä ne menee jumiin. Lisäksi inspiraatio ei aina katso aikaa eikä paikkaa ja ihan joka paikassa kännykkäänkään ei ehkä kehtaa laulella ja näpyttely on vaivalloista.

Tällöin vanha kunnon kynä ja paperi ovat paikallaan ja onhan musteen tuoksussa ja paperin kahinassa muutenkin ihan oma autenttinen fiiliksensä.

Mulla on tapana pitää takkien povitaskuissa ja housujen takataskuissa neljään osaan taiteltuja A4:sia ja mulla on paha kynäkleptomania joka iskee aina silloin kun pitää kirjoittaa allekirjoituksia tai täytellä lomakkeita esimerkiksi jossain virastoissa, eli yleensä hätätilanteessa löytyy se kynäkin jostain. Omistan myös lukuisia vihkoja, joita olen tiputellut vähän sinne ja tänne valmiiksi paikkoihin, joissa vietän aikaa ja taskukokoisiakin löytyy.

Oleellista ei ole se millä niitä sanoja kirjoittaa, vaan se että sanoituksia syntyy. 

Mitä mieltä olet näistä työkaluista? Mitä työkaluja sinä käytät ja onko suosituksia, että mitä muita kannattaisi kokeilla?

PS: Jos tarvitset apua sanoituksissa sparraan mielelläni >>>