Aleksis Kivi ui vastavirtaan kuin aikansa punkkari

Tänään 10.10 juhlitaan Suomalaisen kirjallisuuden päivää. Päivä on myös kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven (1834-1872) syntymäpäivä.

Aleksis Kiven kohtalo on hyvä osoitus siitä, millaisen hinnan luova visionäärisyys voi vaatia. 

He jolla on eniten näkemystä, joutuvat usein joko ymmärtämättömien moukkien tai vähintään kateellisten kilpailijoiden mollaamaksi.

Kivi ui vastavirtaan kuin aikansa punkkari

Kiven elinaikana suomenkielinen kirjallisuus oli marginaali-ilmiö. Kirjakielikin oli vasta asettumassa muotoonsa. 1800-luvulla monet ajattelivat, ettei Suomen kieli ehkä koskaan tule olemaan niin sivistynyttä, että sillä voitaisiin julkaista kaunokirjallisuutta.

Aleksis Kivi osoitti luulon vääräksi. 

Silti hänen nimensä painettiin lokaan juuri niiden henkilöiden toimesta, joiden olisi luullut häntä tukevan. Vaikutusvaltainen professori August Ahlqvist (joka itsekin tunnettiin suomenkieliaktivistina), teilasi mediakirjoittelullaan vuorotellen jokaisen Kiven kirjoittaman kirjan julkisesti. 

Seitsemän veljestä dumattiin täysin

Seitsemän veljestä haukuttiin Ahlqvistin kirjoittamassa arvostelussa niin pahasti että Suomalaisen Kirjallisuuden Seura pelästyi, keskeytti kirjasta tehtyjen vihkosten myynnin ja jäädytti painatussuunnitelmansa Kiven kirjan julkaisemisesta yhtenä niiteenä 3v ajaksi.

Kiven kunniaa loukattiin vielä kuoleman jälkeenkin

Ahlqvistin suhde Kiveen oli sairas ja hän käyttäytyi kuin sadistinen koulukiusaaja. Hänelle ei riittänyt edes se, että hän onnistui mitätöimään Kiven elämäntyön kirjailijan elinaikana, vaan Kivi joutui Ahlqvistin nöyryyttämäksi vielä kuolemansa jälkeenkin. Kiven kuoltua arvovaltainen professori alentui kirjoittamaan hänestä vielä pilkkarunon.

”Runoilijaks” ma ristittiin,
Sanottiin Skakespeariksi,
Werraksi Wäinön väitettiin:
Muut’ en mä ollut kuitenkaan
Kuin taitamatoin tahruri
Ja hullu viinan juoja vaan.

Kansalliskirjailija menehtyi varhain

Kivi eli ja kuoli köyhänä taiteilijana, kärsi masennuksesta ja oli loppumetreillään mielisairaalan asukki. Hän kuoli 38-vuotiaana joulukuussa 1872 aivokuppaan, johon ei vielä tuohon aikaan ollut olemassa kunnollista hoitoa.

Mitä opimme? 

Jos haluat muuttaa maailmaa, älä odota kiitosta elinaikanasi. Jos kohtaat paljon vastustusta, saatat olla tekemässä historiaa.