Punkista politiikkaan?

"Herraviha". Ootteko kuulleet tällaista sanaa enää 2000-luvulla? 

Sain aikanaan sellaisen asennekasvatuksen, jossa suomalaista yhteiskuntaa ja sen päättäjiä mollattiin jatkuvasti. 

Opin jo lapsena ajattelemaan, että eduskunta on täynnä ääliöitä ja idiootteja, jotka tekevät vain typeriä päätöksiä ja tavoittelevat omaa etuaan. 

En koskaan osannut kyseenalaista näitä ajatuksia. Ne syötettiin minulle jo äidinmaidon joukossa. 

Minusta tuli opettajien painajainen. Auktoriteettongelmainen ja rauhaton lapsi. Teininä olin vielä auktoriteettiongelmaisempi nuori. 

Kaikki yhteiskunnan varoilla tuotettu toiminta näyttäytyi, jonkinlaisena ääliömäisenä teatterina. Peruskoulukin oli minulle pelkkää sirkusta ja näissä valtion ja kuntien ylläpitämissä laitoksissa työskentelevät ihmiset olivat tietenkin typeryksiä. En ymmärtänyt lainkaan, että miksi en voisi opiskella vain niitä asioita, jotka minua kiinnostivat.

Sanomattakin on selvää, että tällaisella asenteella koulu ei mennyt kovinkaan hyvin.

"Haistakaa paska koko valtiovalta" ja muita vahingollisia kansanviisauksia

90-luvun ihmispentuna kuuntelin aluksi metallimusiikkia, koska kaikki muutkin tekivät niin. En tajunnut englanninkielisistä lyriikoista tuon taivaallista.

Asia muuttui kun kuulin ensimmäisen kerran Off Springiä ja punk vei mennessään. Laulut oli kivasti pinnassa ja kieli selkeää, niin että tyhmempikin tajuaa mitä biiseissä sanotaan. 

Aloin kiinnittää entistä enemmän huomiota biisien sanoituksiin. Kerran kun bongasin radiosta Irwin Goodmanin kappaleen Härmäläinen perusjuntti totesin, että Off Springikin jää kauas kakkoseksi tämän kantaaottavuuden rinnalla:

Joskus aikain alussa, kun luotiin maailmaa,
Niin tarvittiin myös kansaa kauas susirajan taa.
Vahingossa Luoja oudon prototyypin loi
Ja tuumi, että: "Pakkasessa tuokin elää voi."

Aloin nauhoitella c-kaseteille Irwinin kappaleita ja kirjoitin sanoituksia korvakuulolta talteen. Aloin löytää teksteistä rakenteita ja lainalaisuuksia, sillä Irwinin hovisanoittaja Vexi Salmi oli tarkka siitä, että riimit ja painotukset ovat aina paikallaan. 

Pian aloin itsekin kirjoitella laululyriikkaa ja sen myötä muutakin tekstiä. Äidinkielen numero nousi. 

Kirjoittamisen kannalta tämä oppimateriaali oli laadukasta, mutta yhteiskuntakelpoiseksi yksilöksi kehittymistä Irwinin kappaleisiin samaistuminen lähinnä haittasi. Alla muutamia otteita Vexi Salmen Irwinille kirjoittamista lyriikoista: 

Haistakaa paska koko valtiovalta: 

"Haistakaa paska koko valtiovalta
ette osaa muuta kuin verottaa
muutenkin touhu tuntuu holtittomalta
kaikki pitäis kerralla erottaa"

Terveisiä perseestä:

"Terveisiä perseestä yhteiskunnan luteet 

prässihousut ja liituraitakuteet

terveisiä perseestä politiikot loiset 

joita työllänsä elättävät toiset"

Mutakuono ja lakupelle:

"Ulos mutakuono ja joka lakupelle
joita viidakossa on grillannut helle
Tää maa on suomalaisten
ryynästen ja horttanaisten"

Tällaiset kappaleet osoittivat varsin selväsanaisesti, mihin suuntaan kaiken teiniahdistuksen voisi huoletta kanavoida. Valtiovalta oli kaiken pahan alku ja juuri. Lisäksi esimerkiksi maahanmuuttajia sopisi hyvin humauttaa nyrkillä, jos sellaisia tulisi vastaan. Ja ellei puhe auta niin puukko jumalauta.

Lopulta Irwinin jokseenkin häpeilemätön rasistisuus ja junttius vieroitti minut hiljalleen hänen ja Vexi Salmen musiikista. Tilalle tuli Eppu Normaali, Maukka Perusjätkä, Miljoonasade, Juice ja omat sanoitukset. Vielä hieman myöhemmin iski ytimiin asti myös Trio Niskalaukaus.

Jäljelle jäi siis pelkkä yhteiskuntakriittisyys.  

Herravihaa ja antikapitalismia

Ensimmäiset sanoitukseni käsittelivät lähes yksinomaan yhteiskunnallisia aiheita, joko suoraan tai epäsuorasti. Vailla juuri minkäänlaista elämänkokemusta katsoin asiakseni haukkua poliitikkoja ja argumentoida selväsanaisesti yleistä typeryyttä vastaan. 

Vastustin myös kapitalismia, kuten tästä 2000-luvun alusta säilyneestä kertosäkeistöstä käy hyvin ilmi:

"Minä olen multimiljonääriosakeyrittäjä
kultalusikka perseessä synnynnäinen menestyjä
raha antaa valtaa ja mulla sitä on
edessäni presidenttikin on avuton" 

Julkaisemattomaksi jääneessä kappaleessa kritisoitiin karikatyyrisen henkilöhahmon kautta siis sekä valtiovallan korruptoituneisuutta, että rahan valtaa. Biisin nimi oli Multimiljonääriosakeyrittäjä. 

Biisi jatkui raivokkaana: 

"jos joku kilpailija astuu varpailleni
soitan sihteerille ja tapatan sen heti
jos joku nostaa kanteen mua vastaan
turha luulla että teoistani vastaan
vaikka mulla tuskin parta kasvaa
voin syöstä niskaasi ties kuinka paljon paskaa
minä voin lahjoa tuomarin
tai tilata sinulle rikosrekisterin" 

Samojen teemojen ympärillä pyöritiin vielä vuoden 2008 julkaisemattomissa biiseissä. Tämä kertsi on biisistä nimeltä Tuskin varaa ruokaan:

"tää työ vie multa hengen
ei palkka riitä mihinkään
ei mikään ole niinkuin ennen
tää on nyt köyhää elmää
niin ja joskus musta tuntuu siltä
että saatais enemmän
työttömänä kortistossa 

jos yritettäis vähemmän" 

Jälkimmäisen kapaleen kohdalla oli sikäli sävyjä myös omasta elämästä, että törmäilin noihin aikoihin aika tömäkästi erilaisiin kannustinloukkuihin. 

Koitin hankkia elantoa ensin päivätöissä pienipalkkaisena graafikkona, sitten pätkätyöläisenä, itsensätyöllistäjänä, opiskelijana työn ohessa, kahta työtä tekemällä jne. Käytännössä byrokratiavapainta oli tehdä säännöllistä päivätyötä tai lusia tukien varassa. 

Olin todella turhautunut yhteiskuntamme rakenteisiin. Tuntui väärältä, että muutaman kympin tienaaminen jotain sivuvasemmalta aiheutti armottoman byrokratiakirteen ja odotusaikojen pitenemistä erinäisten tukirahojen suhteen. 

Niinpä aloin haaveilla taloudellisesta riippumattomuudesta. Aloin ajatella kaikessa tekemisessäni isoa kuvaa ja suuntasin katseeni tulevaisuuteen.

Musiikkiprojekteissakin aloin hakeutua yhä nykyaikaisemman ilmaisun pariin. 

Iso kuva, opinnot ja yrittäjyys

Kun pätkätöissä ja tukiviidakossa rämpiniminen alkoi tosissaan ottaa kupoliin ymmärsin, että jonkin on muututtava, jos haluan elää itselleni mielekästä elämää. Yksi muutettava asia oli oman osaamiseni verifiointi. 

Olin hankkinut työlemästä kokemusta todella monipuolisesti eri tehtävistä, mutta minulla ei ollut ainuttakaan virallista tutkintoa. Vaikka en itse piitannut papereista, niin potentiaalisille työnantajille ne tuntuivat olevan kauhean tärkeitä. Työhaastatteluissa osaamiseeni ei uskottu ilman niitä.

Lopulta hankin melko nopealla tahdilla töiden ohessa ja oppisopimuksilla paperitodisteet osaamisestani, jotta työelämässä olisi helpompaa. 

Hankin:

1. AV-viestinnän ammattitutkinnon
2. Merkonomin paperit
3. Markkinointiviestinnän erikoisammattitutkinnon ja 
4. Kulttuurituottajan AMK-tutkinnon.

Kulttuurituottajaopintojen jälkeen olin vielä pari vuotta normaalissa päivätyössä digimarkkinoinnin parissa ja lisäksi sivutyössä Veikkauksella. Yllättäen työt kuitenkin loppuivat molemmissa yrityksissä samaan aikaan (joka oli täysin sattumaa). 

Putosin kannustinloukkuun, enkä saanut ansiosidonnaista päivärahaa, joten perustin SAKON STUDION.

Palaset alkoivat pikkuhlijaa loksahdella paikoilleen. Oman yritystoiminnan myötä olen päässyt työskentelemään niiden asioiden parissa, joiden kanssa haluan eniten aikaani viettää. Parasta on se, että olen pystynyt oman toimintani kautta auttamaan myös muita.

Miten lämpenin politiikalle? 

Politiikka alkoi avautua hiljalleen uudesta kulmasta kun liityin Suomen Musiikintekijät Ry:n jäseneksi vuonna 2011. Jäsenyyteni myötä aloin saada yhä enemmän tietoa siitä, kuinka paljon kulissien takana tehdään poliittista työtä mm. musiikkialan tekijöiden hyväksi. 

Näin myös, kuinka muutamassa vuodessa yhdistys on saanut aikaan merkittäviä parannuksia biisintekijöiden asemaan. Aloin ymmärtää, etteivät asiat muutu koneistoa haukkumalla, vaan tekemällä rakentavia kehitysehdotuksia sen sisällä. 

Maailmasta voi tulla parempi paikka vain dialogin kautta, eikä kukaan halua käydä keskustelua solvaajien kanssa.

Koronapandemia ja siihen liittyvät tukitoimet ovat osoittaneet, että poliittiseen päätöksentekoon tarvitaan henkilöitä, jotka tuntevat kunnolla kulttuurialaa ja siihen liittyviä erityispiirteitä. 

Kulttuurialan ansaintalogiikka ja termistö (tekijänoikeusmaksut, käyttökorvaukset, esityskorvaukset, lisenssimaksut) eivät avaudu useimmille tavan tallaajille, saati poliitikoille, kovinkaan selkeinä. Ilman tällaista ymmärrystä esimerkiksi koronatukia on ollut vaikea kohdentaa oikein.

Sen ohella, että toimin luovalla alalla, identifioidun myös itsensätyöllistäjäksi ja pienyrittäjäksi. 

Nämä ryhmät ovat politiikassa aliedustettuna. Juuri siksi järjestelmä onkin niin byrokraattinen ja täynnä kannustinloukkuja. Se on luotu suosimaan ensisijaisesti vanhanaikaista työelämälähtöisyyttä, jossa ihmiset tekevät samassa työpaikassa töitä koko ikänsä. Tämä toteutuu nykyisin enää todella harvoin. 

Nykyaikainen työura on yhä useammin rikkonainen, pätkittäinen, polveileva ja yhdistelee yhä useampia tulonlähteitä. Monilla on harrastetöitä ja monet haluavat ylläpitää erikoisosaamistaan myös päätyönsä ohella. Lisäksi alanvaihtajia piisaa ja yhdessä työpaikassa viihdytään yhä lyhyempiä aikoja.

Lähdin ehdolle Turun kuntavaaleihin, koska koen, että minulla on poikkeuksellisen paljon kokemuspohjaista tietoa siitä mitä kaikki tämä tarkoittaa henkilökohtaisella tasolla. 

Minua voi äänestää Turun kuntavaaleissa virhekoodilla 404. Kampanjointiani voi halutessaan tukea myös rahallisesti Vihreän puolueen kautta.

Ehdokastiedot:

• Ehdokasnumero: 404
• Puolue: Turun Vihreät 
• Ikä: 38 v 
• Kunta: Turku, Jäkärlä 

PS:
Jos haluat nämä postaukset meiliin, liity sisäpiiriin »