Idolien uhrit musiikkialalla

Hiljattain esiin on nostettu #metoo-hengessä lukuisia musiikkialalla tapahtuneita väärinkäytöksiä, joissa idolit ovat rikkoneet fanien rajoja. 

Osa tarinoista on oksettavaa luettavaa. Jutut sisältävät misogyniaa, groomausta, päihtyneiden hyväksikäyttöä, sukupuoliyhteyteen pakottamista, esineellistämistä ja nöyryyttämistä. 

Monet musa-alan ammattilaiset ovat tehneet asiassa omiakin ulostuloja. Etenkin mieshenkilöt ovat pahoitelleet varmuuden vuoksi omaakin käytöstään, siltä varalta, että ovat ajattelemattaan käyttäytyneet sopimattomasti tai ahdistavasti naisia kohtaan. 

Lisäksi ainakin yksi managerointitoimisto on jo ehättänyt ilmoittaa, että heillä tällaista naisvihaa jne. ei esiinny, vaikka äkkiä tarkastellen edustavat myös tarinoiden lähteenä olevia tekijöitä ja edustuksensa kautta siis epäsuorasti mahdollistavat tällaista toimintaa. 

Kukin tavallaan - aina joku koittaa hyötyä, kun alalla myrskyää. 

Managerointihan on siitä vittumaista puuhaa, että jos artisti sattuu olemaan kusipää se todennäköisesti ilmenee vasta kun paskat on jo housuissa.  Ainakin itsellä on lähtökohtana se, että koitan viimeiseen asti välttää tällaisten ihmisten kanssa työskentelyä. Silti seulasta pääsee joskus läpi uskomattomia tapauksia. Onneksi näistä pääsee yleensä jotenkin myös eroon.

Maailman itsekkäin ala?

Valitettavasti narsismi ja loputon itsekkyys on artistien parissa valitettavan yleistä. Luulen, että osa esiintyvistä taiteilijoista ajattelee, että se on jopa heidän velvollisuutensa ja tärkeä karisman osatekijä. Ego. 

Ei ole tavatonta, että etenkin nuorelle menestyjälle suosio kihahtaa ns. päähän. Pahimmillaan suosion huipulla ei edes tajuta missä menee oman minuuden ja esiintyjäminän raja. Fanien huomio imartelee, eikä mieleen välttämättä juolahda että idolin asemaan liittyy myös todella suuri vastuu. 

Etenkin teinityttöjen tapa fanittaa idoleitaan niin hurmioituneesti, että pelkkä paidan helman koskettaminen aiheuttaa pyörtymisen ja idolin saapuessa lavalle on ihan pakko kirkua, on varmaan omiaan altistamaan kaikenlaiselle hyväksikäytölle, jos kohdalle sattuukin kusipäisempi yksilö. 

Artistien sikailua on aina katsottu läpi sormien

Ilmiö on todellinen ja se on ollut sitä kauan. Outoa on, että kun kyse on tarpeeksi isosta starasta, asioille halutaan kovasti viitataan kintaalla. Tunnettuja groomausesimerkkejä maailmalta löytyy vino pino.

Tässä pari👇

• Elvis Presley oli 24-vuotias alkaessaan seurustella 14-vuotiaan Priscilla Beaulieun kanssa.
• Bill Wyman oli 47-vuotias alkaessaan seurustella 14-vuotiaan Mandy Smithin kanssa.
• Jerry Lee Lewis oli 22-vuotias avioituessaan 13-vuotiaan Myra Gale Brownin kanssa, joka oli lisäksi hänen serkkunsa tytär.
• Joel Madden oli 24-vuotias alkaessaan seurustella 16-vuotiaan Hilary Duffin kanssa. 

Suomi tuskin on tässä suhteessa mikään lintukoto. Asioista ei vaan ole haluttu puhua, eikä julkkisten suhteet nuorikoihin, ehkä ole samalla tavalla olleet uutisia jostain syystä. Tai ehkä ne ovat vain pyyhkiytyneet mielestä.  

Aina ei toki ole kyse vain artisteistakaan. Muutakin porukkaa musaskeneen mahtuu.

Kaltoinkohtelusta kärsitään myös alan sisällä 

Alalla on monenlaisia toimijoita. On keikkajärjestäjiä, levy-yhtiöpomoja, radioiden musapäälliköitä, musiikkitoimittajia ja vaikka mitä. Vaikka artistiuden kanssa itsekeskeinen habitus onkin hyväksytympää kuin muissa rooleissa, niin kyllä ne muutkin osaa.

Usein väitetään, että useimmat pitkään alalla toimineet ihmiset on hyviä tyyppejä, koska muuten tie nousee helposti pystyyn, eikä kukaan halua tehdä yhteistyötä. Tässä on kuitenkin totta vain toinen puoli. 

Alkuvaiheessa uraa on oltava hyvä tyyppi, mutta jollekin isolle levy-yhtiöpomolle tai jo megastaran asemaan nousseelle tähdelle on varmasti vaikea sanoa ei. Kaikenlaisista ukkoklubeistakin liikkuu villejä huhuja.

Olen kyllä kokenut myös sellaista ilmiötä, että naiset muodostavat etenkin cowriting-puolella klikkejä, joihin miehillä ei ole mitään asiaa. Kaipa se on joku vastaisku tai sitten se on vaan turvallisuushakuisuutta. Feministikortti kuitenkin viuhuu herkästi, eikä varmasti syyttä. 

Lue itse mistä tässä kohussa on kyse

Nimettömänä jaettuja kokemustarinoita löytyy nyt ainakin IG-tileiltä: #punkstoo #metaltoo #iskelmätoo #hippiestoo ja #suomirapstoo. Suosittelen kaikkia lukemaan juttuja ja miettimään vähän. 

Entä miesten ahdistelu?  

Tästähän ei melkein saisi puhua, mutta ahdistelu ei kohdistu pelkästään naisiin. Tunnen kaksikin tapausta, jossa mun tutulle miespuoliselle tuottajalle on ehdotettu maksua ns. "luonnossa". Myös mulle on pariin otteeseen ehdotettu samaa. 

Moni ei varmaan pidä tuota kauhean vakavana, vaan tällaiselle on tapana naureskella.

Miestenhän kuuluu tykätä tollasesta (vai?), mutta ainakin mulle tuollainen näyttäytyy äärimmäisen kiusallisena ja epäammattimaisena toimintana. 

Mua on myös ns."käpälöity" cowrite-sessioissa artistin toimesta. Kyse ei ole yksittäistapauksesta. On toki ymmärrettävää, että kun biisiä tehdessä ollaan henkisellä tasolla siellä ihon alla ja henkinen yhteys on usein todella vahva, niin saattaa tulla sellainen olo, että on ihan ok tulla myös fyysisesti lähelle. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Ei varsinkaan tässä elämäntilanteessa.

En olisi 20-vuotiaana arvannut, että kärsin tällaisista ongelmista enemmän nyt (varattuna ja ylipainoisena kolmen lapsen isänä) kuin nuorena ja salskeana urheilijapoikana. 

Siinä missä naisiin kohdistuva ahdistelu alalla kohdistuu käsittääkseni pääsääntöisesti nuoriin naisiin, joiden kanssa miehet haluavat seksiä, niin oma kokemus on, että miehet taas kokevat ahdistelua ensisijaisesti naisilta, jotka käyttävät itse omaa seksuaalisuuttaan hyväksi saadakseen sen avulla jotain muuta. 

Myös kiristystapauksista kuulee juttuja silloin tällöin. Etenkin varatut miehet ovat kuulemma tottelevaista sakkia jos hairahtuvat ja joutuvat sen jälkeen pelkäämään kiinni jäämistä. Yleinen ajatushan on tietenekin näissä se, että pettäjämulkkua saakin vetää kuin pässiä narusta.  

Mielestäni olisikin tärkeää, että kun kampanjoidaan seksismiä ja misogyniaa vastaan, ei vahingossa lipsahdettaisi misandrian puolelle. Kaikilla on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi skenessä kuin skenessä. Tämä oikeus koskee myös miehiä, vaikka naiset joutuisivatkin kokemaan huonoa käytöstä meitä karvanaamoja enemmän. 

Viekää asiat käräjille

Toivon, että uhrit saavat kampanjoinnista ja vertaistuesta sen verran rohkeutta, että uskaltavat viedä asioita myös käräjille saakka. Pahimmillaan tapaukset ovat todella vakavia ja nuoriin kohdistuneissa tapauksissa, ei suinkaan ole välttämättä vielä ollenkaan myöhäistä: 

"Jos seksuaalirikos on kohdistunut alaikäiseen, syyteoikeus vanhenee kuitenkin aikaisintaan, kun uhri täyttää 28 vuotta. Tällaisissa tilanteissa syyteoikeuden vanhentumisaika on siis vähintään kymmenen vuotta. Tämä pidennetty syyteoikeus koskee kaikkia seksuaalirikoksia paitsi lapsen houkuttelemista seksuaalisiin tarkoituksiin. Sen osalta syyteoikeus vanhentuu aikaisintaan, kun uhri täyttää 23 vuotta." (Lähde: Minilex)

Uskon, että kun ihminen on piittamaton yhden ihmisen itsemääräämisoikeudesta, hän tuskin piittaa muidenkaan rajoista. Vaikka jokainen uhri on yksilö, ei kyseinen teko kyseisen tekijän toimesta välttämättä ole ainoa laatuaan.  

Jos oman tapauksen vuoksi tuntuukin siltä, ettei asiasta kannata tehdä numeroa, kannattaa ajatella myös niitä mahdollisia muita uhreja. Etenkin jos on mahdollista, että uhreja tulee lisää. 

Voimia!