Nyt eletään kummallisia aikoja politiikassa. Kaikkia paitsi rikkainta eliittiä poljetaan. Itse tunnen nahoissani erityisesti lapsiperheisiin, pienyrittäjiin ja taiteilijoihin kohdistuvat rääkkäystoimenpiteet. Jos siis odotat, että kohtalo tai jokin muu vastaava, antaa sinulle merkin, ennen kuin ryhdyt politiikkaan, niin tämä on se merkki!
Itsehän olen ollut viime vuodet Vihreiden toiminnassa mukana ja hienosti on mennyt! Viime kuntavaaleissa rökäletappio. Sen jälkeen melko hataraa menestymistä aluevaaleissa. Pressavaaleissa hetkellinen Haavisto-ilmiö ja nyt eurovaaleissa Vasemmiston Li Andersson keräsi kaikki protestiäänet oikeistoa vastaan (höystettynä Sanna Marinilta orvoksi jääneillä feministiäänillä).
Tavallaan kuitenkin ihan hyvä lopputulema, jos minulta kysytään. Pääasia, että joku tasapaino maailmassa vallitsee.
Itselle tuo oikean ja vasemman laidan vastakkainasettelu on jokseenkin vierasta. Persuilusta en pidä, mutta se ei johtu oikeistolaisuudesta, vaan joidenkin yksittäisten persujen ihmiskäsityksestä sekä poliittisesta epärehellisyydestä.
Jälkimmäisestä syytän kyllä nykyisellään myös Kokoomusta. Nolottaa, että olen äänestänyt Kokoomuslaista ehdokasta ainakin kolme kertaa elämäni aikana. Tänä vuonna on ollu karvas pettymys huomata, että juuri Kokoomus ei olekaan tavallisen yrittäjän puolella. He ovat ainoastaan suuryrittäjien ja omistajien asialla.
Suomesta puuttuu Yrittäjä-puolue
Suomesta puuttuukin toistaiseksi kokonaan kunnollinen "Yrittäjä-puolue". Siis sellainen joka olisi jollain tavalla vakavasti otettava tuossa roolissaan ja ajaisi myös kaikkein pienimpien yritysten ja yrittäjien asiaa. 93% kaikista yrityksistä on nimenomaisesti näitä pikkufirmoja, joissa yrittäjä työskentelee pääsääntöisesti yksin. Niitä on melkein 200 000.
Mikään puolue ei ole kunnolla ottanut yrittäjien asioita asiakseen, mutta Vihreät on toistaiseksi tuntunut vähiten yrittäjävihamieliseltä ympäristöltä tässä suhteessa. Silti meilläkin on siinä paljon kehitettävää, joka onkin myös yksi syy miksi olen mukana.
Miten pääset ehdokkaaksi kuntavaaleihin?
Palatakseni lopulta otsikossa mainittuun asiaan, juuri nyt on se aika kun puolueissa tehdään ehdokasasettelua. Niinpä oikea aika hakea mukaan ehdolle omassa vaalipiirissä, kunnallisvaaleja 2025 ajatellen on juuri nyt.
Useimmilla puolueilla on olemassa jonkinlainen lomake, jolla tämä ehdolle asettuminen tai sopivan ehdokkaan ehdottaminen onnistuu. Meillä Vihreillä se onnistuu esimerkiksi tästä linkistä:
Kaikkia ehdokkaita ei kuitenkaan oteta sokkona listoille, vaan esimerkiksi Turun Vihreät tavoittelevat 100 ehdokkaan listaa, eivätkä kaikki välttämättä mahdu mukaan.
Millä kriteereillä puolueet valitsevat ehdokkaita?
Ehdokasasettelun kriteeristö saattaa vaihdella puolueittain ja myös alueittain, mutta koska meidän suhteellisessa vaalitavassa suuret ääniharavat hyödyttävät koko ehdokasjoukkoa, on potentiaalisella äänimäärällä iso merkitys.
Siksi mahdollisuudet ehdokkaaksi pääsemiseen paranevat merkittävästi, jos on aiemmin ollut menestyksekkäästi ehdolla tai on siviilielämässä jossakin näkyvässä roolissa tai nauttii muuten vain suurta yhteistön luottamusta.
Julkkisehdokkaita parjataan usein siitä, että heillä on tunnettuutensa vuoksi ikään kuin ohituskaista politiikkaan käytettävissään. On kuitenkin totta ja tavallista, että ainakin joku puolue on julkimosta yleensä kiinnostunut, jos tällainen intoutuu lähtemään politiikkaan. Näitä kuitenkin punnitaan yleensä tarkemmin kuin mitä ihmiset luulevat.
Lisäksi on ammattiryhmiä, joiden jäsenet nauttivat erityisen suurta luottamusta. Tällaisia ovat lääkärit ja (ainakin Kansanedustaja Vornasen ammuskelutapaukseen asti) myös poliisit.
Lisäksi on sellaisia niche-ehdokkaita, joilta ei välttämättä odoteta kovin suurta äänisaalista, mutta jotka keräävät ääniä sellaisilta äänestäjiltä, joita muut eivät tavoittaisi. Esimerkiksi eri etnisten ryhmien edustajille löytyy varmasti muutama paikka lähes joka puolueen listoilta.
Jopa Perussuomalaisilla on ollut maahanmuuttajia ehdokkaana, mutta Vihreät lienevät tällä hetkellä kaikkein maahanmuuttajamyönteisin puolue ja vasemmistoliitto sitten hyvänä kakkosena.
Esteitä ehdokkuudelle?
Esteitä ehdokkuudelle voi olla vaikkapa rajumman puoleinen rikostausta tai jotenkin todella kyseenalainen maine, mutta vaikka toisen puolueen ovi ei avautuisikaan, niin toisessa puolueessa sama henkilö voi olla ihan kuranttia kamaa.
Tästä hyvä esimerkki on vaikkapa Ville Rydman, joka ei ehkä kelpaisi useimpien puolueiden listoille, mutta tekee silti menestyksekästä uraa Perussuomalaisissa.
Puolueiden arvopolitiikkaan kannattaa perehtyä sen verran, ettei ehdoin tahdoin hakeudu puolueeseen, jonka ajamat arvot ovat aivan ristiriidassa omien kanssa. Kunkin puolueen sisäinen toimintakulttuuri sen sijaan voi alueellisesti vaihdella paljonkin.
Loppuun vielä
Itsellä ensipuraisu politiikkaan oli vasta vanhemmalla iällä. Hyppäsin mukaan kuntavaaleihin 2021. Lähetin hakemuksen muistaakseni kolmeen eri puolueeseen. Kahdesta vastattiin huutoon, jonka jälkeen keskustelin puolueen edustajien kanssa ja tein sen perusteella valinnan siitä kumpi puolue olisi minulle vähemmän väärä.
Jotain tämän kaltaista tapaa suosittelen muillekin, joilla ei ole vakaumuksellista syytä kuulua johonkin tiettyyn puolueeseen.
Vaalionnea!
PS:
Samat ohjenuorat pätevät soveltuvin osin myös aluevaaleihin. Niissä toki kompetenssivaatimukset painottuvat enemmän sosiaali-, terveys- ja pelastusalan tuntemukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti