Tiedote: Sakon ystävät julkaisee ensimmäisen singlensä

Sakon ystävät julkaisee pyhäinpäivän aattona, eli nyt keskiviikon ja torstain välisenä yönä klo 0.00 ensimmäisen kappaleensa. Kappaleen nimi on "Ennen kuin ammun" ja sen tulkitsee Jarno Hiltunen.

Sakon ystävät on minun, eli Samuli Koivulahden henkilökohtainen projekti, joka tuo vihdoin päivänvaloon pöytälaatikon varjoihin jääneet, mutta tekijälle itselleen tärkeät teokset. Sakon ystävät -kollektiivin ensimmäinen julkaisu "Ennen kuin ammun" osuu täydellisesti pyhäinpäivän aattoon, kun varjot ovat pisimmillään ja maailma tuntuu pysähtyvän hetkeksi. 

Tekstivetoinen ja minimalistiseen tuotantoon nojaava kappale vie kuulijan synkkiin mielenmaisemiin ja syvälle sisäisiin kamppailuihin, joissa rehellisen rosoinen ilmaisu on pääosassa. Kappaleen teksti on yli 20-vuotta vanha runo jonka on sittemmin säveltänyt Anne Jääskeläinen. Biisistä tehty sanelumankkademo sai aikanaan jonkin verran huomiota omassa pienessä piirissään. Nyt kappale äänitettiin ensimmäistä kertaa studiossa. 

Tällä julkaisulla biisin tulkitsee kannessakin näkyvä pitkän linjan trubaduuri Jarno Hiltunen, jonka jonka tulkinta tekee kappaleesta juuri niin paljaan ja pysäyttävän kuin pitääkin. 

Olemme tehneet Jarnon kanssa yhteistyötä ennenkin ja olen sanoittanut hänen soolotuotantoonsa mm. kappaleet "Laituri" ja "Tanssi mun kanssani aamuun". Uskon, että tämä yhteys kuuluu myös siinä kunka "Ennen kuin ammun" -tulkinta välittyy kuulijoille.

Paavo Virtanen ja tuotannon herkkä balanssi

Itseni ohella tuotannosta päävastuussa on pitkäaikainen ystäväni Paavo Virtanen. Paavo on kulkenut rinnallani yli 18 vuoden ajan ystävänä, säveltäjänä ja tuottajana ja ymmärtää syvästi, mitä pyrin teksteilläni sanomaan. 

Hänen roolinsa tässä kappaleessa ei ole vain koskettimissa, vaan paljon enemmän. Hän on onnistunut luomaan juuri oikeanlaisen, minimalistisen äänimaiseman, joka tukee sanoituksia ja antaa niille tilaa hengittää. Yhdessä olemme säilyttäneet kappaleessa sen alkuperäisen, raakaa tunnetta tihkuvan energian, mutta lisänneet siihen pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät kokonaisuudesta elävämmän ja herkemmän.

Mistä "Ennen kuin ammun" kertoo?

"Ennen kuin ammun" on minulle henkilökohtaisesti tärkeä kappale. Se on yksi ensimmäisistä sanoituksista, joita olen kirjoittanut yli 20 vuotta sitten. Nuorena miehenä sanat syntyivät nopeasti transsin omaisessa mielentilassa. Kappale käsittelee niitä hetkiä, kun tuntuu, että valo on kaukana ja ainoa tie eteenpäin vie yhö synkempiin varjoihin. Kertosäkeen sanat "Aurinko syttyy ulkona, kun minä sammun / Kauanko seison vahvana ennen kuin ammun" kiteyttävät sisäisen kamppailun ja kysymyksen siitä, kuinka kauan ihminen voi kestää ennen kuin murtuu.

Ilmeisestä synkkyydestään huolimatta kappaleen on tarkoitus tuoda kuulijalleen lohtua. Se on viesti siitä, että joku muukin on joskus tuntenut samoin ja on silti vielä elossa. Jokainen on omien tunteidensa kanssa yksin, mutta ei ainoa. Joskus sisäinen pimeys tuntuu vain liian suurelta taakalta. Kappale ei ole kevyttä kuunneltavaa, mutta se ei ole sen tarkoituskaan. Se ei yritä peitellä tai kiertää vaikeita aiheita, eikä sitä varmaankaan kuulla kotibileissä vaan pikemminkin sitä kuunnellaan omassa rauhassa silloin, kun hetki on oikea. Pelkistetty melodia ja minimalistinen tuotanto jättää tilaa tekstin painavalle sisällölle. Kitaran tummat sävelet ovat kuin taustalla kaikuva varjo, joka seuraa sanoituksia, kunnes ne haihtuvat hiljaisuuteen.

Mikä Sakon ystävät?

Sakon ystävät -projekti on minulle keino nostaa esiin niitä kappaleita, jotka eivät ole aiemmin löytäneet tietään julkaisuihin, mutta jotka ansaitsevat tulla kuulluiksi. Olen kirjoittanut musiikkia ja sanoituksia yli 20 vuoden ajan yhteistyössä monien eri säveltäjien kanssa lukuisille eri esiintyjille. 

Pöytälaatikkoon on kuitenkin jäänyt paljon sellaisia kappaleita, jotka ovat liian synkkiä, liian henkilökohtaisia tai muuten vaikeasti sovitettavissa kenenkään ulkopuolisen artistien imagoon. Sakon ystävät on paikka, jossa nämä laulut voivat elää sellaisenaan, ilman suuria muokkauksia tai kompromisseja. 

"Ennen kuin ammun" julkaistaan pyhäinpäivän aattona kaikilla suoratoistoalustoilla

Tämä kappale on matka varjoihin ja takaisin, ja se on tehty niille, jotka eivät pelkää katsoa pimeyteen. Se ei pyydä anteeksi eikä hae hyväksyntää, mutta se ansaitsee tulla kuulluksi. Toivon, että löydätte siitä jotain, mikä puhuttelee.  

Tallenna biisi ennakkoon tästä: 

• https://ffm.to/ennenkuinammun

---

Sako Samuli Koivulahti

- Pienyrittäjien puolustaja
- Taiteen ja kulttuurin esitaistelija
- Yhdenvertaisuuden suojelija

📗 Sakon Vaaliohjelma 2025

Joonan jälkifiilikset Jari Uutelan keikasta Bar Mäyrässä ja Q&A

Tämän artikkelin on kirjoittanut Joona Kalliokoski, joka on parhaillaan SAKON STUDIOLLA työkokeilussa.

Lauantai-iltana 5.8.2023 oli Jari Uutelan keikka Bar Mäyrässä, joka sijaitsee Turun Jäkärlän kaupunginosassa. Tulin paikalle kahdeksan pintaan ja ihmisiä oli paikalla jo jonkin verran. Kävin ensiksi ottamassa ulkovideokuvaa itse baarista. Baarin sisällä ihmiset aloittelivat ja odottivat Uutelan keikan alkua, jonka oli määrä startata kello 21.00. En oikein tiennyt mitä odottaa keikalta. 

Kävin hakemassa itselleni yhden ananaslonkeron ja jäin kameran kanssa pöydän viereen istumaan. Baarin tunnelma oli ihan kunnossa. Avasin lonkeron. Se edisti kuvaamismoraalia.

Yksi lonkero kädessä, keikka alussa

Keikka alkoi. Jari Uutela ryhtyi laulamaan ja soittamaan kitaraa. Mitä tästä miehestä voi sanoa? No, ensivaikutelmalta suomalainen folk- tai pop-artisti. Asiallinen lauluääni ja kitara soi hienosti. Näyttää Idols-tähdeltä, joka on päätynyt Jäkärlän pieneen pirttiin trubaduuriksi. 

Aloitin videokuvaamisen ja otan muutamia lähikuvia. Samalla vähän väliä käyn hakemassa huikkia lonkerosta. Keskityin ja huomasin jonkin ajan päästä käteni väsyvän kuvauksesta ja vaihdoin paikkaa. 

Ensimmäinen kappale, jonka Jari Uutela soittaa on cover, ilmeisesti Olavi Uusivirran On Niin Helppoo olla Onnellinen. Sitten biisit vaihtuvat hänen omiin tuotoksiinsa ja edestakaisin covereihin. Tunnistan biiseistä ainakin Muistijäljet, Ei oo muita jumalii ja Kipinä -kappaleet, jotka kävin ennen keikalle menoa kuuntelemassa Youtubesta.  

Rokkidiggarina Jari Uutela on minulle vähän liian poppia, mutta altistettuani itseni musiikille niin pääsin käsiksi ideaan ja tavallaan se toimii! Pidän muutenkin kaikenlaisen erilaisen musiikin kuuntelusta ja on kiehtovaa nähdä minkälainen artisti on päässyt valloilleen. Jari Uutelalla on oma soundinsa ja on aina kiva kuulla uutta suomalaista musiikkia. Laulujen sanat ilmeisimmin kumpuavat hänen omista kokemuksistaan ja elämästä yleisesti. Näin olettaisin.

Ilta jatkuu ja myös loppuu…

Meno Bar Mäyrässä oli tiivistetysti varsin hyvä. Ihmiset lauloivat Jari Uutelan kappaleiden mukana ja jotkut tulivat jopa tanssimaan tanssilattialle. Itse seurasin tapahtumaa edelleen videokameran kautta ja tallensin Uutelan musiikkia nauhalle. 

Jossain vaiheessa baarin tunnelma oli tiiviimmillään ja tajusin ehkä silloin livemusiikin kauneuden: Se yhdistää. 

Lonkeroni oli lopussa ja ilta oli siirtymässä loppuvaiheille. Huomasin myös orastavan väsymyksen ja nälän. Mietin paikkoja, jonne mennä syömään ja kebab oli alituisesti mielessä. Sovimme ennen keikkaa Jari Uutelan kanssa, että keikan jälkeen kuvaisimme lyhyet jälkifiilikset livevedosta. Tämähän ei onnistunut, koska kameran muisti täyttyi ennen aikojaan! Sääli, mutta näin välillä voi tapahtua. 

Keikka loppui ja lähdin kotiin. Otin yhteyttä Jariin myöhemmin ja saimme aikaiseksi lyhyen haastattelun tekstiviestien välityksellä ja se on tässä:

Q&A

1. Mitkä fiilikset jäi keikasta Bar Mäyrässä?
   Jari: Tosi hyvät fiilikset! Välillä keikka jää kivalle rutiinitasolle, jossa homma hoituu kunnialla ja välillä flow ottaa vallan sekä artistista että yleisöstä. Nyt kävi tämä jälkimmäinen.
   
   
2. Kuinka pitkään olet soittanut?
   Jari: En osaa edes määritellä kuinka pitkään olen soittanut, koska aina on tullut soitettua jotain. Kymmenvuotiaasta alkaen olen kirjoittanut jollain tapaa musiikkia muistuttavia lauluja.
    
3. Mikä ajaa sua eteenpäin musiikissa?
   Jari: Keikoilla jatkuva vuorovaikutus ihmisten kanssa ja studiossa lapsenomainen into ja kokeilunhalu.
   
   
4. Mikä on sun henkilökohtainen top-3 artistia?
   Jari: 1. Scorpions, 2. Jarkko Martikainen, 3. Tori Amos.
   
   
5. Mitä haluaisit vielä nähdä tai kuulla musiikin parissa?
   Jari: Haluaisin vielä kokea isot lavat ja konserttisalit.
   
   
6. Mistä löydät inspiraation musiikkiin?
   Jari: Inspiraatio löytyy aina musiikin ulkopuolelta. Pitää tehdä välillä jotain aivan muuta, jotta inspiraatio pysyy musiikissa positiivisen puolella. 
   
   
7. Mikä on paras snacksi tai naposteltava?
   Jari: Kaikenlaiset sipsit ovat mun suurta herkkua!
    
8. Onko tulossa uusia julkaisuja tai musiikkia tulevaisuudessa?
   Jari: Syyskuussa julkaistaan uusi biisi, jonka nimeä ja tarkkaa ajankohtaa en vielä paljasta!
    
9. Onko vielä mitään sanottavaa tai neuvoja kuuntelijoille?
   Jari: Mene aina sitä polkua mikä tuntuu omalta. Pidä silti silmät ja korvat jatkuvasti auki ja suhtaudu myönteisesti palautteeseen. Loukkauksia ja pilkkaa ei silti tietenkään tarvitse sietää.

- Joona Sakon studiolta 


PS: 
Jäkärlän Bar Mäyrässä kuullaan trubaduurimusiikkia jälleen 28.10.2023, jolloin siellä esiintyy huuliharppua ja kitaraa soittava Manu Lehtimäki. Tapahtumasta lisätietoa Facebookissa. 

Pelimusiikki vaikuttaa koko musakenttään

Pelien äänimaailman tuotantoon satsataan joka vuosi yhä enemmän aikaa ja rahaa. Nykypeleissä musiikin rooli on merkittävämpi kuin elokuvissa.

Suositun pelin musiikki tavoittaa helposti miljoonia kuulijoita ja hyvin tuotettuna pelin soundtrack voidaan hyödyntää kaupallisesti myös itsenäisenä myyntituotteena.

Avin Alyasin debyyttisingle ulos 7.2.2020

Joku mun tekemiäsiäni pidempään seurannut saattaakin muistaa Avin Alyasin vuosilta 2013-2014. 

Avin oli ensimmäisiä artistikiinnityksiäni, silloin kun vasta aloittelin managerointihommia Kulttuurituottaja-opintojen ohessa.

Avin teki tuolloin keikkoja mm. Benjamin Hakalan ja Roni Välikankaan kanssa ja settiin kuului ulkomaisia Covereita ja muutamia mun sanoittamia biisejä.

Sittemmin laitettiin soppari katkolle ja Avin kävi pyörähtämässä vuoden 2015 Voice Of Finlandissa ja ulkomailla.

Siellä tutuksi on tullut niin isot lavat, että en varmaan itse ole sellaisia koskaan nähnytkään! :D

WANTED: Coochilla etsii laulajaa

Haaveiletko rock-laulajan urasta? Elämäsi tilaisuus on ehkäpä tässä! 👇

Groovaavaa vaihtoehtorockia soittava turkulaisbändi Coochilla etsii uutta karismaattista laulajaa.


Näin turkulaisena, näiden nuorten miesten tekemistä on tullut sivusilmällä seurailtua jokunen tovi. Meininki on ollut sen verran asiallista, että sitä olisi mukava nähdä ja kuulla lisää.

Pari sanaa bändistä

Turkulaisen Coochillan ensimmäiset siemenet kylvettiin oudokseltaan Hangossa. Mikko Barck oli päässyt hyvään makuun biisien tekemisessä ja Samuel Hätisen kanssa synkkasi siinä määrin, että hommasta oli pakko lähteä tekemään jotain isompaa.

Molemmat soittivat kitaraa ja halusivat panostaa muusikon uraan.

Aikansa asiaa mietittyään nuoret miehet tekivät rohkean liikkeen ja muuttivat epävirallisimpaan mahdolliseen rock-pääkaupunkiimme, eli Turkuun, josta bändiin löytyi nopeasti myös basisti (Tom Backman) ja rumpali (Matias Aaltonen).

Yhteissoitto pelaa, biisit ovat hyviä ja entisen laulajan kanssa ehdittiin tekemään jo jokunen keikkakin. Festarikansa muistanee kokoonpanon ehkä myös vuoden 2019 Ruisrockista.

Vuoden 2019 puolella julkaistu esikois-single Don't Feel Like Dancing Anymore on kerännyt myös yli 140 000 toistokertaa Spotifyssa.

Ko. biisin musiikkivideo löytyy tästä:

Räppiriimejä ja suuria tunteita

Meidän oma räppäripoju Henrikki on nyt Seinäjoen Sanomien kansikuvapoika. 

En tavallaan ihmettele. Mies on painanut hurjasti duunia menestyksensä eteen eikä biisikään ole yhtään hullumpi vaikka ite sanonkin (näin yhtenä tiimin jäsenenä).

Nälkä on silti vielä kova.

Ehkä tulevien julkaisujen myötä saadaan myös valtakunnallista näkyvyyttä?

Lue artikkeli:

• Seinäjoen Sanomista »

Räp-sanoitusten kirjoittaminen on aliarvostettu laji 

Lueskelin joskus muutamia vuosia sitten Pyhimyksen blogia ja se puheli siellä muistaakseni jotain sellaista, että lyriikoiden kirjoittaminen on helpompaa kuin räpin tekeminen kun vaan osaa orientoitua siihen, että se on löysempää.. noh... Googlella löytyy suora lainauskin:

Jari Uutela ja me

Tämä on vähän kuin minun ja ystäväni Jari Uutelan yhteinen biografia, mutta ei sinne päinkään. (Tekstissä vuodet 2003-2019.)

Oheisessa "Vini" Ville Nisusen ottamassa kuvassa, olemme Hyvinkäällä Heinäkuussa 2019, jolloin Uutela esiintyi muuan toritapahtumassa. 

Ensin televisiosta tuli paskaa

Vuonna 2003 koomasin television ääressä ja ihmettelin Idolsin ekan tuotantokauden koelauluja.

Formaatti, jossa koelaulajia lyötiin verbaalisesti kuin vierasta sikaa, oli jotain uutta ja outoa. Kilpailun ikäraja oli 16 vuotta ja arvovaltainen raati nauroi tähteydestä unelmoivien teinien suorituksille päin naamaa.

Kyllähän minäkin nauroin mukana, mutta en ollut ihan varma tykkäsinkö. Hyvää viihdettä, mutta asianosaisille varmasti vähintäänkin kaameaa.

Kaikenlaiset bimbot oli tietty pääosassa (niistähän telkkarisarjat elää), mutta oli siellä pilkahdus aidompaakin meininkiä. Ehkä myös tulevaisuuden kaikuja. Esim. Antti Tuiskun koelauluveto Craig Davidin kappaleesta "Walking Away" antoi jo vähän osviittaa siitä, saattaa tosta realitysta ainakin joku stara nousta.

Tietenkin tuomaristo osoitti heti kättelyssä ymmärtämättömyytensä haukkumalla Antti Tuiskun soundia tylsäksi. Ei tosin liene eka kerta kun ammattilaisiksi nimitetyt ovat väärässä. Onneksi päästivät edes osan hyvistä jatkoon.

Siltä varalta, että jonnet ei muista, niin Anttihan ei skabaa voittanut. Pysti meni Hanna Pakariselle ja toiseksi sijoittui Jani Wickholm. Käytännössä kuitenkin vaikutti vähän siltä kuin kaikki kolme olisivat olleet voittajia. Sen ajan mediasirkuksessa television mahti oli ihan muuta kuin nykyään ja kaikille aukesi jonkinlainen polku musakentällä.

Miten Jari Uutela liittyy tähän?  

No mennään asiaan vaikka lanka onkin hukassa. Yksi niistä hyvistä laulajista, jotka tossa vuoden 2003 skabailussa putosi ennen kalkkiviivoja, oli Jari Uutela, jota Asko Kallonen nimitteli TV-ohjelman aikana useaan otteeseen Hangon keksiksi.

Uutela erottui joukosta positiivisuutensa takia ja siksi, että hänen laulunsa tuntui kumpuavan jostain paljon syvemmältä kuin muilla. Olin itse juuri alkanut (omasta mielestäni) päästä kunnolla jyvälle sanoitushommista ja kuuntelin miehen tulkintaa huuli pyöreänä.

Olispa siistiä tehdä yhteistyötä tuollaisen laulajan kanssa!

Kisan edetessä Kallosen Hangon keksi -läppä alkoi ärsyttää yhä enemmän (ainakin tässä katsomossa) ja kun Uutela lopulta putosi skabasta ennen finaalia, tuntui että pudotus tapahtui jostain muista kuin laulullisista syistä. Olikos tää nyt laulukilpailu vai mikä kisa tämä oli?

Muutamia viikkoja Idolsin jälkeen lähetin Uutelalle sähköpostin, jossa kehuin hänen suoritustaan ja ehdotin yhteistyötä. Kertoilin meneillään olevista projekteistani, jos vaikka sattuisi kiinnostamaan. Eipä paljoa kiinnostanut! :D

En saanut viestiini koskaan mitään vastausta, mutta myöhemmin kuulin Jarilta, että yhteydenotto oli kyllä jäänyt mieleen.

Mikä ihmeen IRL?

Tehtiin Vinin kanssa biisi nimeltä IRL (In Real Life).

Kyseessä on suomen kielinen kappale siitä kuinka joku on oikeassa elämässä vieläkin ihanampi kuin netissä. 

Tuo lienee harvinainen, mutta usein toivottu tilanne tällaisella Tinderin ja Instagramin aikakaudella, missä kanssakäymistä IRL muiden ihmisten kanssa on yhä vähemmän.

IRL ihmetyttää

Biisi julkaistiin viikko sitten ja siitä on tullut pääasiassa yksinomaisesti hyvää palautetta. Muutamat kuuntelijat ovat kuitenkin ihmetelleet, että kuka toi IRL on? Kenen nimikirjaimet on kyseessä!!! :D

Hommahan on niin että suomen kielen sanasto elää omaa elämäänsä ja imee alati vaikutteita myös muista kielistä. IRL on lyhenne englannin kielen sanoista "In Real Life" eli vapaasti suomennettuna se on yhtä kuin oikeesti, oikeassa elämässä tai jossain tapauksissa ja tulkinnoissa myös aidosti.

Ensin Keskinkertainen debyytti 

Ennen IRL:ää julkaistiin Vinin kanssa kappale nimeltä Keskinkertainen ja se sai parissa kuukaudessa reilut 30 000 streamia, joka ei sinällään ole valtavan paljoa, mutta hyvä saavutus debyytille kun kyseessä on täysin tuntematon artisti, jonka takana ei ole minkäänlaista koneistoa.

Kuuntele Keskinkertainen tästä:

• Spotify: https://open.spotify.com/track/0xjZ4BdRf8AopYpWsQgRks 
• Lyriikat: https://www.samulikoivulahti.com/2018/04/keskinkertainen.html 

Tiedän monia, joilla kuuntelut ovat jääneet pysyvästi alle parin tonnin, joten jotain on ainakin tehty oikein. 

Biisi saikin soittoa kivasti muutamilta Spotifyn omilta soittolistoilta kuten "Iskelmä kuuluu kaikille" ja "Suomirock tänään" ja soittoja tuntuu tulevan edelleenkin jonkinverran, vaikka just noilla edellämainituilla listoilla ei enää taidakaan roikkua. 

IRL sai hyvän startin 

IRL on herättänyt pääasiassa positiivisia tuntemuksia ihmisissä ja sekä mulle että Vinille on satanut YV:llä positiivista palautetta. Ihan pari ihmistä on kommentoinut, että kertsin kirjainyhdistelmä ei aukea, mutta sen kanssa saatetaan pystyä elämään! :D Eiköhän niillekin sitten aukea joskus, että mitä se IRL tarkoittaa. LOL. 

Viimeistään sitten kun lukee tän blogipostauksen, jos nyt ylipäätään tätä lukevat.

Nyt maanantaina 9 pv laitellaan vähän tiedotteita medioille, josko jotakuta tahoa sattuisi tuotoksemme kiinnostamaan myös Spotifyn ulkopuolella. 

Spotifyssa IRL on jo soinut melko mallikkaasti mm. Suomen 50 viraalisinta -listalla, New Talent -listalla ja Uuden suomalaisen musiikin listalla. Tästä ollaan Vinin kanssa tosi kiitollisia.  

Kuuntele IRL tästä:

• Spotify: https://open.spotify.com/track/5o8zlsKEk8EpV0NSy0csT8 
• Lyriikat: https://www.samulikoivulahti.com/2018/07/IRL.html 

Kappaletta saa tietenkin jakaa, jos haluaa edistää sen leviämistä laajemmaltikin. Biisistä on tulossa myös musavideo, johon on jo löydetty sopivat näyttelijät ja kuvaaja. 

Mikä on homman nimi?

Mehän ollaan Vinin kanssa nyt tehty yhteistyötä ehkä puolisen vuotta ja tuona aikana biisejä on syntynyt melko hyvällä tahdilla. Muutamien kulmien kautta päätettiin sitten laittaa uusi vaihde silmään ja sovittiin että otan hieman enemmän roolia hommassa ja hyppään sanoittajan pallilta myös managerin rooliin. 

Vini säveltää ja tuottaa kappaleensa itse ja mä jeesaan sanoitusten kanssa. Ideoita pallotellaan kokoajan mm. Whatsappissa. Sinänsä hauskaa, että ei olla ees vielä nähty toisiamme koskaan IRL! :D

Proggikseen on löydetty myös muita timanttisia osatekijöitä ja esim. viimeisimmän ILR-biisin on miksannut ja masteroinut Petri Nakkila ja pianot on sellaisen lahjakkaan daamin käsialaa kuin Lumi Milou. 

Kun on oikeat ihmiset ympärillä, hommat etenee ja rullaa kevyesti ja pakottoman tuntuisesti mikä ehkä toivottavasti näkyy myös lopputuloksesta.

PS: 

Vinin kotisivut löytyvät täältä: www.villenisunen.fi

Sateen tuoksua ja vaikka mitä

Tinalta ilmestyi juuri musavideo, jossa on mun tekemät sanat.

Muutenkin kiirettä on piisannut lomailun lomassa (jos nyt niin voi edes sanoa).

Tein mm. muutaman hakukoneoptimatiivisen tekstin yhdelle firmalle kotisivukäyttöön copywriterin ominaisuudessa ja hoidin toisen asiakkaan viestintää somekanavissa. Tekstityön lisäksi duunasin vielä levynkannet tähän TINAN tuoreeseen debyyttialbumiin, jossa tuo Sateen tuoksua on avausraitana. Keväällä suunnittelin LAS DIVAS -yhtyeelle keikkajulisteen ja liput Svenska Teatternin Tiljanissa pidettyyn konserttiin ja vielä tuli tehtyä levynkannet ja label JOHANNALLE.

Jos haluat nähdä miltä nuo näyttää ja käytät instagramia, niin klikkaa tästä.

Bloggaaminen mulla saa säännöllisesti välillä väistyä kiireisemmän elämän tieltä. Kevät ja kesä on tyypillisesti kaikkein kiireisintä aikaa. Joku joskus sanoikin, että hullut heräävät kun ilmat lämpenee ja tähän aikaan vuodesta sateleekin kaikenmoisia yhteistyöehdotuksia, joista osalla on mahdollisuus tienata muutama ropo ja osalla ei.

Teen myös sellaista hommaa, että jeesaan muita biisintekijöitä heidän omien tekstiensä tekemisessä ja loppuunsaattamisessa siten että oikeudet jää asiakkaalle ja mä laskutan sparraamisesta tuntihintaa (lisäinfoa Tekstipajan sivuilla). Näitä asiakkaita mulla käy välillä ja joskus joku lainaa laulukoppiakin.

Kumpaakin hommaa tykkäisin tehdä vieläkin vähän enemmän, sillä tällainen ei tunnu syövän omaa luovuutta juuri lainkaan, vaan pikemminkin päinvastoin. Yhdessä tekeminen pitää sellaista tiettyä luovaa vireystilaa yllä.

Biisintekorintamalla myös pinnan alla tapahtuu kokoajan. Mulla on tässä pari uutta tekijäkumppania joiden kanssa tehtyjä biisejä tullaan varmaan kuulemaan radioaalloillakin tai ainakin nyt näyttäisi tähdet vielä olevan oikeissa asennoissa. Lisäksi mulla on meneillään yksi vähän salaisempi proggis mihin teen tekstiä salanimellä, että eikun arvailemaan vaan mikä voisi olla mun nimimerkki!!! :D

No, mutta eipä mulla tällä erää muuta. Tuota ylläolevaa videota saa jakaa ja sitä saa kommentoida tänne tai vaikka tuonne YouTubeen. Siltä varalta, että video ei jostain syystä näy, niin tässä vielä erillinen YouTube-linkki.

Lämpöistä kesää! :)

Pyhimys - kehä kerrallaan

Tapasin Pyhimyksen Turun Klubin hautajais- ja inkarnaatiotapahtumassa 20.11.2015. 

© Tuomas Sinkkonen

Olin sanelukoneen kanssa mestoilla ja jututin Pyhimystä bäkkärillä jokusen tovin, mutta koska elektroniikka silloin tällöin pettää ja tässäkin tapauksessa äänitallenne ehti kadota taivaantuuliin ennen translitterointia, ei tässä postauksessa harrasteta suoria lainauksia. Dough!

Syy siihen miksi halusin haastatella juuri Pyhimystä on se, että olen tuntenut hengenheimolaisuutta lukiessani hänen blogiaan.

Erityisesti postaus: Kuinka elättää itsensä musiikilla ilman yhtään hittiä, on varsin asiallista luettavaa jokaiselle, joka miettii toimeentulokuvioita musa-alalla, mutta joutuu syystä tai toisesta operoimaan indie- tai DIY-pohjalta ja ehkä muutenkin.

Kyseessä on paitsi ansioitunut rap-artisti, niin myös genrerajojen yli breikkaava sanoittaja ja monenlaisissa musiikin infrastruksturaalisissa asioissa kunnostautunut musiikkialan monitoimimies.

Samaistun noista kolmesta asioista kahteen jälkimmäiseen, joten itseäni kokeneempana kehäkettuna Pyhimys on mulle myös ihan validi kohde benchmarkkaukselle (=esikuva-analyysille) eikä vähiten siksi, että tuon ei-niin-monta-vuotta-sitten tehdyn postauksen jälkeen miehen nimi on ollut kovassa nosteessa ja Pyhimyksen CV:ssä varsinkin co-writing -sarake näyttää vähän toiselta kuin silloin kesällä 2012.

Klubin bäkkärillä Pyhimys avasi mulle hieman sitä kuinka tähän on päästy. Pyhimyksen sanoin homma on mennyt "kehä kerrallaan":

Kehä 1 (harrasteluvaihe 2000-2007)

Aluksi oli lapsuudessa ja teini-iässä koulun bändikuvioita ja sen sellaista, mutta kun mies ei oikein oppinut soittamaan mitään instrumenttia ja laulamisenkin kanssa oli vähän niin ja näin, niin tilalle tuli kirjoittaminen ja räppikuviot.

Pyhimys teki Heikki Kuulan kanssa vielä 2000-luvun alussa räppiä englanniksi, koska siihen aikaan suomenkieliseen räppiin ei vielä oikein uskottu ja "suomi kuulosti paskalta", mutta muiden näyttäessä tietä ja osoittaessa että suomenkielinenkin räppi voi olla ihan vakavasti otettavaa, muuttui lopulta Pyhimyksenkin ääni kellossa, joka oli kuulemma ilmaisun kannalta hyvä asia.

2000-2003 homma oli vielä pelkkää harrastelua, mutta alkoi siitä hiljalleen muuttua ammattimaisemmaksi. Hommia tehtiin pitkään omakustannemeiningillä, kunnes vuonna 2006 Pyhimys siirtyi julkaisemaan Monsp recordsin kautta ja homma laajeni taas pykälän verran.

Kehä 2 (Ammattilaisvaihe 2007-2012)

Ensimmäinen kokopitkä albumi julkaistiin Monsp recordsin kautta 2007. Myös Teflon brothers, jossa Pyhimys vaikuttaa, julkaisi ensimmäisen levynsä niinikään Monspin kautta vuonna 2009. Homma alkoi olla jo varsin ammattimaista ja monipuolista.

Artistiuran ohella Pyhimys toimi (ja toimii edelleen) yrittäjänä/toimitusjohtajana omassa yhtiössään Yellowmic Recodsissa sekä Ramin välityksessä, joka hoitaa keikat ja jonka alaisuudessa toimii Katin tavara, joka taasen myy Mercandisea, eli bändipaitoja ja muuta sen sellaista.

Homma on tässä vaiheessa jo kevyesti sellaisella tasolla, että sillä elää.

Kehä 3 (Eskaloitumisvaihe 2012->)

Vuonna 2012 Teflonit siirtyvät Universal Musicin alaiselle Johanna Kustannukselle. Syntyy uusia kontakteja ja uusia yhteistyökuvioita erityisesti co-writing puolella. Iso yhtiö avaa uusia ovia.

Pyhimys tutustuu mm. Kasmiriin ja päätyy tekemään biisejä yhdessä esimerkiksi Han Solon kanssa.

Pyhimys on sanoittajana mm. sellaisissa biiseissä kuin Diandran Paha poika, Arttu Wiskarin Kun me diskossa suudeltiin, Mikael Gabrielin Älä herätä mua unesta, Robinin Yö kuuluu meille ja Kasmirin Vadelmavene.

Osassa projekteista Pyhimys toimii enemänkin tekstituottajana kuin sanoittajana, jolloin tarkoitus on pikemminkin auttaa esim. artistia kirjoittamaan parempaa tekstiä, eikä tehdä kaikkea sen puolesta.

Vuonna 2013 Pyhimyksestä tuli myös Johanna Kustannuksen tuotantopäällikkö.

Ei huonosti kaverilta, joka vielä vuoden 2012 elokuussa pohdiskeli blogissaan, että Kuinka elättää itsensä musiikilla ilman yhtään hittiä.

----

Kun kysyn, että onko vielä jokin asia minkä hän haluaisi muuttaa nykyisessä tilanteessaan, saan vastaukseksi, että hän on erittäin tyytyväinen nykytilanteeseen, mutta olisi kiva jos voisi tehdä enemmän ihan vaan tekstiä ja musaa, sen sijaan että tekee jatkuvasti myös kaikkea muuta.

Ramin välitys ja Katin tavara teettävät työtä edelleen ja kun homma on lähtenyt siitä että on kavereiden kanssa tehty asioita, niin kavereita ei myöskään halua "jättää kuseen".

On mielenkiintoista nähdä millaisiin mittasuhteisiin Pyhimyksen tekeminen vielä kasvaa. Nytkin jo tuntuu, että Pyhimyksen lyriikat hallitsevat melkoista osaa soittolistoista, eikä toistaiseksi ole vielä viitteitä tahdin hidastumisesta.

Aikamoista. Koivulahti kiittää ja kuittaa.

Mistä nuo lauluntekijät lauleloo?

Facebookin "Lauluntekijät" -ryhmässä on jo 1525 jäsentä.  

Jotta saisin vähän osviittaa siitä kuka on kuka ja millaista musiikkia kukakin tekee, pyysin ryhmän jäseniä linkkaamaan kukin yhden biisinsä Soundcloudista. Tämän jälkeen keräsin biisit yhdelle Soundcloud-listalle.

Tällä hetkellä Soundcloud-listalla on 81 biisiä. Taso vaihtelee jonkin verran, mutta olen jälleen positiivisesti yllättynyt siitä kuinka paljon meillä täällä Suomessa on myös sellaista hyvää musiikkia jota kukaan ei ole koskaan kuullut.

Osa lauluntekijöistä kaipailee näille biiseilleen itseään sopivampia esittäjiä. Osalle biisit ovat vain omaksi iloksi tehtyjä lurituksia ja toisilla ne liittyy kiinteästi omaan sooloprojektiin tai yhtyeeseen.

Niin tai näin, kannattaa tutustua materiaaliin. Joukossa on varsin mielenkiintoistakin sisältöä ja soundimaailmaa. Biisintekijänä sitä voi vaikka vähän positioida itseään tuohon joukkoon ja miettiä sitä omaa tekemistään suhteessa kollegoihin.

Tässä suora linkki Soundcloudiin siltä varalta, että tuo alla oleva musiikkisoitin ei siellä vastaanottajapäässä toimi: https://soundcloud.com/koivulahti/sets/lauluntekij-t-fb-ryhm-n

Hyviä kuunteluhetkiä! :)

UMK 2015, saa nähdä kuinka meijän käy!

Intouduin osallistumaan parilla tekstillä tulevaan #UMK-kilpailuun. En elättele kauheasti voittohaaveita, mutta onnen suosiessa odottaisivat meitä myös #euroviisut.

Toista biisiä laulaa tänä vuonna Anniina-Tuulia ja toisen biisin esittää Janne Laukkanen. Kummankin biisin taustalta löytyy myös hyvä ystävä ja yhteistyökumppanini Paavo Virtanen, joka on säveltänyt ja sovittanut molemmat kappaleet.

Koska kuviakin pitää olla, niin näppäilin Paavon tyttöystävän kameralla simppelit promokuvat molemmista kisailijoista:

Anniina-Tuulia + pojat (vasemmalla Anton Froloff ja oikealla Toni Laine) 

Janne Laukkanen

Ja kun kuvat oli otettu, niin tulin ostaneeksi Paavolta hänen tyttöystävänsä kameran, joten jos joku muukin on kuvien tarpeessa ja yllä nähty taso kelpaa, niin saapi ottaa yhteyttä ;-)

Anniina-Tuulian matkaa UMK-kilpailussa voi seurata osoitteista:

• http://instagram.com/Anniina_Tuulia_
• https://twitter.com/ATuulia

Janne Laukkasen tohinoita taasen osoitteista:

• https://www.facebook.com/LaukkanenJanne
• https://twitter.com/JanneLaukkanen1

PS:
Tässä vuoden 2015 UMK-skabassa kisailee myös ystäväni ja useampia laulujani demotellut TaruLa. Omien ehdokkaideni lisäksi kannustan siis myös häntä! Tarulla on blogi, joka löytyy täältä: http://tarula-1.blogspot.fi/

Good luck TaruLA, Anniina-Tuulia, Janne Laukkanen ja mä :)

Avin Alyasi & Roni Välikangas @Luomustudio

Suojattini Avin Alyasi voitti Luomustudion äänestyskilpailun ja pääsimme tekemään luomusti yhden mikrofonin musiikkivideota :)

Luomustudio kyseli yleisöltä, kuka seuraavaksi haluttaisiin kuulla heidän tulevissa sessioissaan ja Avin voitti sen melko ylivoimaisella äänisaaliilla.

Reissu Helsinkiin oli 23.5.2014 ja Avin lauloi siellä pianistimme Roni Välikankaan säveltämän ja minun sanoittamani kappaleen Unessa annoin anteeksi. Biisi kuuluu siihen koulukuntaan, jossa kappaleen sisältö on sanastoaan suurempi.

Joskus on tilanteita, joissa asioita ei voi yhdessä keskustelemalla selvittää. Silloin on vain päästettävä irti. Näitä tilanteita ihmiset kohtaavat esim. silloin kun joku läheinen kuolee tai kun toinen on jossakin maailman äärissä ja hyvästijättö ja rauha jää tekemättä.

Roni ja Avin tekevät myös keikkaa duona. Settiin kuuluu englannin kielisiä Cover-biisejä ja valikoidusti suomen kielistä omaa tuotantoa. Keikkakyselyt voi osoittaa suoraan minulle: samuli[at]lyyrica.org tai 0440761669.



PS: Jos tykkäät Avinista, tykkää myös Avinin FB-sivusta >>>

Marian Jamit

Törmäsin Facebookiin perustamassani Lauluntekijät-ryhmässä mielenkiintoiseen musiikkiin. Kyseessä oli Marian Jamit -niminen projekti.

Biisien rytmiikka, laulajan soundi ja yllätyksellisyys kiehtoivat välittömästi ja halusin tietää mistä tällaiset laulut kumpuavat ja miten ne on tehty.

Laittelin siis viestiä Marialle ja kyselin, josko hän voisi vähän avata taustoja.

Seuraavassa juttua Marian omin sanoin:

Marian Jamit sai alkunsa etäprojektina. Etsin biisintekijää ja tuottajaa. Assica Jelban materiaali ensin mietitytti, lopulta ihastutti mielettömästi. Löysimme yhteisen sävelen ja mies kuunteli tarkasti ideointia siitä millaista musiikkia haluaisin laulaa. Tein myös joitakin demotuksia hänelle omalla karkealla soitollani. 

Yhteyttä käytiin pääosin mailitse ja edelleenkin näin, koska asumme eri paikkakunnilla. Itse pyöritän Helsingissä live-bändiäni, johon kuuluu itseni lisäksi 5 mahtavaa muusikkoa, heidän kanssaan keikkailemme ja hoidan bändin keikkabuukkaukset toistaiseksi (kaikki keikkabuukkaajat huom, tarvitsen pian apua! :-) ). 

Biisejä alkoi syntyä kovaa tahtia ja niiden taso alkoi olla niin ammattimasta, että teimme päätöksen julkaista levy. Kosiskelimme levy-yhtiöitä, mutta myöntävää vastausta ei tullut mistään. 

Useita yhteydenottoja ja kuunteluja tosin saimme levy-yhtiön ihmisiltä, kukaan ei kuitenkaan uskaltanut ottaa tuoreen bändimme kanssa riskiä, vaan halusivat katsoa mitä saamme itse aikaan. 

Marian Jamit äänityksiä tehtiin Helsingissä ja Jyväskylässä, masterointiin satsattiin ja päätimme tehdä sen Chartmakersilla Svante Forsbäckin käsissä. Promoa teimme itse paljon, mutta saimme myös auttavia käsiä Marian Jamit tiimiin soittamaan puheluita ja lähettämään postia radioille ja mediaan. 

Ensimmäinen sinkku "Helppoa ja soljuvaa" ilmestyi 25.3 ja samaniminen albumi 18.4. Levynjulkkareita vietimme hyvällä fiiliksellä Wallu Valpion Helatorstai-Klubilla. Tähän mennessä biisit saaneet vähän soittoa kolmella radiokanavalla (Radio Helsinki, YleX ja Ylen Radio Suomi). 

Nyt teen materiaalia jo seuraavaa levyä varten. Draivi ja rakkaus tähän kaikkeen on niin suuri, että sitä on vaikea sanoiksi pukea. Muut biisintekijät varmasti ymmärtävät mistä puhun, tunteesta joka saa ihon kananlihalle ja posket punastumaan!

Kerrotko vielä vähän lisää työtavoistanne? Millainen työjako teillä on? 

Oma osani biisinteossa oli taustojen valitseminen ja sanoittaminen, laulumelodian rakentaminen. Pyysin Assica Jelbaa karsimaan melodioita rankalla kädellä, äärimmillään tein pelkkien biittien päälle riimejä ja Assica rakenteli biisiä tämän jälkeen eteenpäin. 

Nyt kun hän jo tietää tyylini, tekee hän valmiita biisejä, joihin minun on helppo sanoittaa. 

Joitakin biisejä olen säveltänyt, Assica sovittanut ja säveltänyt eteenpäin. Bändin kanssa teemme livesovitusta jatkuvasti ja kuuntelen kokeneiden muusikoiden mielipiteitä mielelläni. Olen tyytyväinen, minulla on itseäni lahjakkaammat muusikot mukana bändissä, on hyvä leijua ja laulaa siinä porukassa! 

Olen impulsiivinen sanoittaja ja biisintekijä. Kun Assica laittoi biisin, parhaimmillaan siitä tunnin päästä mulla oli eka veto purkissa. Ja usein..ne parhaat vedot oli niitä ensimmäisiä, intohimoisia, raakoja ja täynnä jotain korvamaatonta energiaa. 

Rakastun uuteen biisiin aina niin, etten voi pitää siitä näppejäni erossa. Pitkän linjan hinkkaaminen, on taito mitä olen yrittänyt opetella, mutta uskon, että minun ei välttämättä sitä tarvitsekaan osata. Homma toimii näin.  

PS: Joku saattaa muistaa Marian myös varhaisemmasta, englanninkielisestä Mo & Mary -projektista, joka oli aikoinaan yksi Soundcloudin kuuunneltuimpia bändejä.

Onko Saumaa vai ei? *

Törmäsin nuorten likkojen perustamaan yhtyeeseen nimeltä "Sauma" jo viime vuoden puolella ja meininki kolahti heti sen verran, että halusin postata tänne heistä tänne jotakin mahdollisimman pian.

Yksityiselämän kiireet kuitenkin veivät huomion muualle ja asia jäi roikkumaan. Alta löytyvän haastattelun tekemisestä on vierähtänyt jo melkein puoli vuotta, mutta nyt se on kumminkin täällä.

Ennen kuin luette pidemmälle, tutustukaa tyttöjen ekan EP:n ykkösraitaan, niin tiedätte mistä puhutaan: 


Ja sitten se varsinainen haastatteluosuus! ;-)
Haastateltavana Heidi Luukkonen (Sauman rumpali).

Kerros Heidi lukijoille vähän ketä te ootte ja mikä on se teidän juttunne!
No me Sauman plikat ollaan tosi ylpeitä jutustamme, mutta vähän turhankin nöyriä joissain asioissa. Se on ehkä ristiriidassa markkinoinnin kanssa - me ei tuoda itteemme niin kovin esille esim. jokapäiväisillä facebookpäivityksillä tai julkaista tai tuoteta uusia biisejä jatkuvalla syötöllä, sellainen toiminta ei vaan ole meidän juttu. Saumassa tapahtuu kokoajan jotain, vaikka me ei siitä välttämättä ilmoiteta. Tyyppeinä ollaan tavattoman rentoja eikä kaiken tarvitse olla aina niin tiptop. Juttua lentäis vaikka muille jakaa, koita siinä toimittajana sitten pysyä perässä. (True story)

Tietynlainen vakavuus ollaan jätetty tästä hommasta kokonaan pois. Huom, _tietynlainen_. Tottakai ihan tosissaan tätä juttua tehään, mutta esimerkiksi ammattikuvaajat ja ammattistudiot ovat viimeaikoina jääneet sivummalle.

Tehdään ja suunnitellaan itse enemmän kotisivuja, promokuvia ja äänityssessioita kuin aikaisemmin. Siinä on puolensa ja puolensa. Saadaan ainakin omannäköistä, ehkä sitten laadusta tinkimällä. Tietty underground-meininki on mukana vaikka ei me kyllä stadionikeikoistakaan kieltäydyttäisi! 

Kuinka biisit syntyy?
Meillä toi biisinteko poikkee kaiken järjestelmällisyyden ja tehokkuuden normeista, mutta tää tapa sopii meille, ja toimii ;-)

Ensiks yleensä tulee sanat. Aiheet pyörii paljolti ihmisissä ja elämässä tapahtuneissa asioissa. Melkein jokaisen biisin pystyy linkittää johonkin ihmiseen, joka on toiminut ns. inspiraation lähteenä.. Varokaa vaan ystävät! Lähinnä kuitenkin sanat on kirjottajan (meillä rumpali Heidin) mielipiteitä ja pohdintoja.

Teeman ja tunnelman mukaan ruvetaan sitten miettimään millaista melodiaa ja fiilistä sanojen ympärille rakennetaan. Yleensä se on jo aika selvää kirjotusvaiheessa, minkälainen biisi siihen muodostuu.

Joskus myös niin, että Terhillä on joku killeri kitarariffi valmiina, ja sen pohjalta lähdetään työstämään. Heidi kirjoittaa sen pohjalta, millainen tunnelma kappaleessa on ja mitä ajatuksia riffi herättää. Jos riffi on ensin, biisi tulee yleensä nopeammin valmiiksi.

Miten te biisien osalta erotette jyvät ja akanat toisistaan?
Sauma tekee paljon kappaleita, mutta me ollaan aikas nirsoja sen suhteen mikä kelpaa. IHAN HYVÄ EI OLE OK! Biisin päätyttyä pitää olla sellanen wou-fiilis, ennen kuin se on valmis muiden kuultavaksi. Nykyään ollaan myös enemmän keskitytty yksityiskohtiin, soundeihin ja pikkujekkuihin. Ennen niitä biisejä tuli vaan paukutettua.

Jos meidän treenikselle tulisi joku katsomaan kun tehdään kappaleita, siellä näyttäis lähinnä siltä, että Terhi soittaa kitaraa ja Emmit ja Ira huutelee onko hyvä, mitä vois tehä toisin ja mitä ideoita tulee mieleen. Heidi on yleensä jossain nurkassa istumassa ja kirjottamassa. Toisinaan me myös vaan aletaan kaikki soittamaan jotain.

Se tyyli on ollut itseasiassa myös aika tehokas - niin me keksittiin biisi "Tästä huomiseen". Biisit tehään kaikenkaikkiaan yhdessä. Kaikki tuo kappaleeseen oman osuutensa ja sitten pistetään ne yhteen ja toivotaan parasta! haha! Bändikaverin soittotaitoon ja ideointiin kuitenkin luotetaan, se on tärkeintä.

Millaisia biisejä te ette tee?
Rakkauslauluja me ei kirjoiteta. Toki jokainen tulkitsee kappaleen miten haluaa, se on suotavaakin. Poikkeus tässä me tehtiin kuitenkin vuonna 2010, jolloin julkaistiin biisi nimeltä "rakkauslaulu", ihan vaan sen takia ettei kellekään jää epäselvyyksiä asiasta, että se on Sauman ensimmäinen ja viimeinen laulu rakkaudesta.  

Kuinka teillä nuo keikkakuviot pyörii?
Hyvä ystävämme Antti Niskanen on auttanut meitä keikkojen hankkimisessa, koska olimme tavattoman nuoria silloin alottaessamme. Reilun kolmen vuoden aikana ollaan soittettu 50-60 keikkaa (vuodet 2010-2011 on ollut hiljaisempaa, koska meillä on ollut ylioppilaskirjoituksia ja muita tollasia isompia "muita asioita", jotka on vaatinut keskittymistä). Ekat keikathan on vedetty Sauman hometownissa Ryttylässä.

Totuus on se, että keikkailemalla saa enemmän keikkaa: Vedä hyvä keikka - saat varmasti lisää keikkaa. Tärkeintä on se asenne millä lähdetään sinne soittamaan, reilupeli niin kaikki on tyytyväisiä. Me itseasiassa ollaan tehty myös muutaman kaveribändin kanssa yhteiskeikkoja ja ÄLÄ NUKU -kiertuekin vuonna 2009. Puhkikulutettu sana "verkostoituminen" on aika käypä tässä maailmassa myös musiikin saralla.

Keikkailu on meille sellanen henkireikä, sitä varten me musiikkia tehdään. Ei ole olemassa mitään upeampaa, kuin hyvin vedetyn keikan jälkeinen euforiafiilis. Onhan niitä paskakeikkojakin tullut vedettyä, mutta se kuuluu elämään. Tärkeintä on se, että tekee omaa juttuaan niin, että voi olla siitä ylpeä.

*Otsikon kysymys ihmetyttänee jotakuta lukijoista: Se viittaa siihen, että tämän postauksen kirjoitushetkellä bändin kotisivut olivat hetkellisesti telakalla. Itse yhtye kuitenkin voi edelleen hyvin ja heidän elämöintiään voi tällä hetkellä seurailla vaikkapa Sauman Facebook-sivuilla.

Vihannin kunnan pienestä Alpuan kylästä kumpuaa rokkia!

Dimtonea ei voi ehkä sanoa tämän ajan omaperäisimmäksi bändiksi, mutta se kuulostaa siitä huolimatta erittäin hyvältä allekirjoittaneen korvassa.

Harvasta bändistä voi sanoa että se olisi jo syntyessään mainstreamia, vaan näitä poikia kuunnellessa syntyy helposti mielikuva siitä, että he olisivat jo pidemmän aikaa kiertäneet isoja lavoja.

Totuus on kuitenkin hieman toinen, sillä bändi on pistetty pystyyn vasta tämän vuoden tammikuussa (!)

Yhtyeen kaikki jäsenet ovat kotoisin Vihannin kunnan pienestä Alpuan kylästä, jonne he edelleen kokoontuvat soittelemaan mahdollisimman usein. Tähän mennessä on tehty pari keikkaa ja pari demoraitaa.

Vaikuttaa siltä että tuossa on nyt jokin kliksahtanut paikoilleen ihan tosissaan ja odotankin mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. Toivottavasti pojat päätyvät joskus keikkaamaan Turkuunkin, että pääsen katsastamaan livenä!

Kokoonpano
Henri Arvola - vokaalit/basso
Miika Arvola - kitara
Marko Ahola - rummut

Muutama linkki
Facebook: https://www.facebook.com/pages/Dimtone/209315019087542
Soundcloud: http://www.soundcloud.com/dimtone
MySpace: http://www.myspace.com/dimtone
YouTube: http://www.youtube.com/user/dimtoneband

MIKAEL VARIS = Suomen kovin bluesmies

Törmäsin ensimmäistä kertaa Variksen musiikkiin, kun joku viskasi FaceBookiin linkin "Kiinan tyttärii" nimiseen kappaleeseen. Se oli rakkautta ensi kuulemalta (sekä Varikseen että ko. biisiin).

Toisen kerran törmäsin Varikseen kun joku puolituttu jossakin rupesi vouhkaamaan, siitä kuinka oli löytänyt tajuttoman rohkeita blues-raitoja jostain mikseri.netin uumenista. Pienen keskustelun jälkeen kävi ilmi, että kyse oli taas samasta kaverista. Myöhemmin kuuntelutin Variksen biisejä muutamilla omilla tuttavillani ja kaikki olivat sitä mieltä, että näissä kappaleissa on jotain ja totesin että mies ansaitsee ainakin hieman palstatilaa, jollei muualla niin sitten edes täällä =)

Mistä Varis-projekti lähti ja milloin se alkoi?
Mikael Varis synty tarpeesta konseptille, jolla esittää mun suomenkielistä materiaalia. Alunperin mä ideoin suomenkielistä materiaalia koko bändille, mut se idea tipahti nopeesti kyydistä. Mä halusin karsitumman ilmaisumuodon. Tän hetkisen muodon se sai noin 2007 paikkeilla.

Alotin "mies ja kitara"-pohjalta vuosituhannen vaihteessa. Sen aikanen viritelmä kanto nimeä "Suomi-Projekti". Biisejä oli kokonaiset kolme kappaletta. Suomi-Projektin "Varjossa"-biisi soi yhdellä tamperelaisella rullalautafilmillä. Juttu jäi kuitenkin aika nopeesti taka-alalle, koska tunsin vahvasti, että asiaa pitää kypsytellä. Ja muut viritelmät tuntu sillon vievän etusijan. Mut missään vaiheessa en ideaa kuitenkaan hylänny. Tunsin vaan, että se tulee vielä vastaan sit ku aika on kypsä.

Muutamii vuosii myöhemmin sit idea alko taas puskeen pintaan. Muutamien kokeilujen ja kovan pohtimisen jälkeen homma alko hahmottuun ja Varis sai siipensä. Kipinää lisäs toinenkin tamperelainen rullalautaleffa, jossa soi Varis. Vuodesta 2006 Varis on ollut enemmän ja vähemmän aktiivisena.

Millaisissa muissa projekteissa vaikutat?
Soitan baritonikitaraa ja laulan "Galaxy Ridersissa". Se on toinen hitaasti kypsyvä, entinen terapiabändi. Nykyään kai jo ihan oikee bändi! Muita ei välttämättä niin mainitsemisen arvosia viritelmiä on täysin improvisoitua meteliä vääntävä "Verikosto". Ja kokeellinen, blackmetallista ja stonerista ammentava sooloprojekti "Risti". Ristiltä on tulossa jonkinlainen omakustannejulkasu lähiaikoina!

Miten biisit syntyvät?
Mulla ei oo mitään selkeetä tapaa. Biisit syntyy hetkestä. Oon monesti noussu keskellä yötä pistään jotain ideaa talteen. Tai luikahtanu duunissa johki nurkkaan hymiseen jotain melodiaa puhelinmuistioon. Joskus biisi saattaa syntyy ihan vaan satunnaisen soittelun ohessa. Pyrin myös pistään talteen kaikki teksti-ideat. Tekstit on yleensä todellisiin fiiliksiin ja tapahtuumiin pohjaavia. Se on jonkunlaista tunteiden ja ajatusten purkua. Oikeestaan musiikin teko kokonaisuudessaan on mulle jonkinlaista terapiaa. Pakollista. Mä olen valinnut lyriikan muodoks puhekielen. Sellanen perinteinen suomalaisten laulujen runollisempi ulkoasua tuntuu musta todella kornilta ja teennäiseltä tässä sisällössä. Mä laulan mielummin asioista mihin mulla on joku todellinen kosketus ja suurinpiirtein niin kuin ne mun suusta muutenkin tulis.

Miksi teet näitä biisejä?
Oikeestaan itseäni varten. Haluan myös ilmaista itseeni laajemmin, kuin mitä englanniks pystyn. Oon myös pohjimmiltani blueskitaristi, mut en oo enää vuosiin bluesia juurikaan soitellut. Oon aina digaillu vanhoja slide-kitaran taitajia ja myös folkkijuttuja. Ja tää projekti antaa mulle mahdollisuuden soitella taas noita juttuja.

Millaisia tavoitteita hankkeella on?
Emmä tiiä tavoitteista. Mut haaveita vois olla. Mä haluun saada tän paketin kasaan. Tehdä hyvää musiikkia omin ehdoin. Noin yleisesti tavoitteena on yrittää luoda jotain uutta. Yritän kuvastaa omaa aikaani ja ajatuksiani musiikissani. Ja ehkä innostaa jotakuta muutakin yrittämään.

Mitkä ovat tulevaisuudennäkymät?
Variksen suhteen täytyy sanoo, että en tiedä. Homma kuitenkin jatkuu. Se on varma. Noin muuten mä keräilen itselleni sopivia äänitysvälineitä ja tiloja. Yritän kartuttaan taitojani äänittäjänä ja biisin tekijänä. Väännän biisejä ja pukkaan niitä ilmaislevitykseen ja katson mitä tapahtuu. Tulevaisuutta en juuri kovin pitkälle suunnittele. Maali on kuitenki aina hauta.

Tutustu Variksen musiikkiin: 
• Variksen musiikkia Mikserissä
• Variksen Facebook-sivu
• Skeittivideo jossa on mm. Variksen musaa

Ai miksi tämä on mun mielestä kovaa kamaa? Siksi että nämä biisit ilmiselvästi lähtee ytimestä, osuu ytimeen, eikä ne kumartele ketään.

Julma Isäntä - Kaupunki pysähtyy

Sain viimeviikon loppupuolella mukavaa joulupostia. Huomasin nimittäin, että posteljooni oli kantanut laatikkooni Julma Isäntä -yhtyeen uuden pitkäsoiton.

Niinkuin jotkut tämän blogin lukijoista ehkä muistavat, tein huhtikuussa 2009 kyseisestä yhtyeestä haastattelun. Tuolloin tämä levy oli vielä suunnitteluasteella, eikä sillä ollut edes deadlinea.


Levyllä on 10 raitaa joista Huoviala on kirjoittanut terävimmällä kynällään seitsemän tekstiä. Yhtyeen kitaristi; Mika Rämä on vastuussa yhdestä tekstistä ja useista sävellyksistä, minkä lisäksi levyllä on pari coveria.

Levyn kappaleista ehdoton suosikki itselleni on levyn kakkosraita "Tapahtumia". Se on jotain sellaista, mitä olisin itse halunnut tulla kirjoittaneeksi:

tapahtuipa mitä vaan ei me koskaan muututa
tai jos muututaan niin suuntaan huonompaan...

...roskapostista sai ilmoituksen
mahdollisuudesta nähdä
jotain muutosta jo huomenna...

...ja hän virittelee pommin
poistaa turmiolan tommin
sä voit itse valita
oletko paikalla

Vastaavasti neljäs raita: "Karhun unella" -kuulostaa mahtavalta livebiisiltä! Pysyköön se keikkasetissä aina ja ikuisesti 'aamen'.

Levylle valitut kaksi Cover-biisiä ovat jo melkein kliseeksi muodostunut "Nousevan auringon talo" sekä edesmenneeltä Juice Leskiseltä harvemmin kuultu biisi: "Rock loppuu kuin seinään", minkä Huoviala tulkitsee hämmentävän uskottavasti. Erehdyin jopa luulemaan sitä poikien omaksi kappaleeksi ;-)

Biisit eroavat edukseen etenkin tekstiensä osalta. Kappaleissa on pureskeltavaa vaikka kuulija ei ymmärtäisi musiikista tuon taivaallista. Hyvää suomenkielistä rokkia kuulee nykyään niin harvoin, että voisi jopa sanoa että joku Radio SuomiPOP on jo ihan senkin vuoksi velvollinen soittamaan tätä! 

Verrattuna aiempiin julkaisuihin kehitystä on ilmiselvästi tapahtunut parempaan myös soiton ja sovitusten osalta ja äänite on teknisesti muutenkin ihan kaupallista tasoa.

Suosittelen tätä levyä jokaiselle, joka arvostaa terävää suomenkielistä ilmaisua. Nämä kappaleet eivät ole mitään hömppää, vaan biiseissä puhutaan asioista suoraan, joskin välillä satiirin, ironian tai sanaleikkien ryydittämänä.

Function in Disfunction: Omituisinta hyvää musiikkia jota olen koskaan kuullut

Function in Disfunction on omituisinta hyvää musiikkia jota olen koskaan kuullut. Yhtyeen energia- ja agressiotaso ovat aivan omaa luokkaansa ja kokonaisuus potkii perkeleen kovaa! En ole vielä tajunnut mitä tämä musiikki on, mutta uppoaa kyllä meikäläiseen. Taustalta löytyy seuraavan nimisiä kenkilöitä: Jaakko Mikkonen - rummut, Antti Sipilä - kitara, Jukka Hämäläinen - basso, Markus Levander - laulu

Yhtyeen tarina lyhyesti heidän itsensä kertomana:

Rytmiryhmä oli soitellut kokonaisen vuoden Helsingin Kalliossa latoen riffejä sekalaiseen järjestykseen ilman laulajaa, kunnes 2007 syksyllä inteerneetin välityksellä veisaajakin saatiin mukaan joukkoon sekavaan.

Aluksi kieroutuneet riffit tarvitsivat rotia, rakenteen, laulumelodiat, lyriikat ja munaa. Rytmiryhmä oli tehnyt riffejä kunnioittaen esim. Black Sabbathia, Led Zeppeliniä ja jopa Venomia, mutta nuori laulukukko toi 90-luvun grungen mukaan soppaan, jolloin AC/DC:tä kunnioittava perusrock n' roll kieroutui vinksahtaneeksi tarinankerrontaROKKIIN.

Lyriikoita raapusteltiin alkutalvi 2008 koko bändin voimin yksisarvisista, ihmissusiin ja antipodeista ja irstaisiin hekuman taivoittelijoihin. Teemoina oli maailman nykytilanne ja ihmisen eläimellinen perusluonne soviteltuna fantasiahahmoihin ja kuvitelmiin astraalitasosta.

Nimensä Function in Disfunction sai keväällä 2008, kun Jippu's crew ei muille kelvannut rumpalin ehdotuksesta kahden viikon pohdinnan jälkeen. Tärkeintä oli, että nimi kirjoitettiin tarkoituksella väärin Function in Disfunction eikä oikein Function in Dysfunction.

Ensimmäinen äänitys tehtiin halvalla takapihakellaristudiolla Helsingin Eirassa kesäkuussa 2008 ja miksattiin rujosti ja raa'asti omilla vehkeillä, kunnes vasta puolen vuoden jonon jälkeen paikka Harjun nuorisotalolle äänityksiin järjestyi lokakuussa 2008. Tuloksesta tuli lähtökohtiin nähden hjyvä ja arvosteluja sateli.

"Forssa" -kipale valittiin kahdeksi viikoksi Mikseri.netin Viikon biisivalinnaksi ja "Guantanamo Bay" -biisikkä kävi välillä Radio Rockin Demoskaban 2008 toisella sijalla. Radiosoitto neitsyys lähti, kun YLEX:n X-ryhmä nosti "Forssa"-veisun radio-ohjelmaansa yhdeksi illaksi.

Tutustu yhtyeen musiikkiin:
www.myspace.com/functionindisfunction
http://www.mikseri.net/artists/?id=109784

Haastateltavana Julma Isäntä -yhtyeen nokkamies Mikko Huoviala

Julma isäntä on perustettu Valkeakoskella vuonna 2002. Nykyinen kokoonpano on Mikko Huoviala- laulu, Mika Rämä- kitara, Joni Rauta- basso, Pie Olllikka- rummut.

Julman isännän edellisestä ep:stä on kulunut jo jokunen vuosi. Nyt 2009 alkuvuodesta alkoivat ensimmäisen pitkäsoiton nauhoitukset. Levylle on koitettu hakea hiukan pirteyttä ja alkukantaisuutta sointukiertoihin. Lisäksi sanoituksissa on entistä enemmän huumoria mukana vaikka aihealueet liikkuvatkin aika synkissä jutuissa.

Mistä kaikki koko homma lähti liikkeelle - Mikko Huovila?
- Lauloin aikaisemmin "Moraali" nimisessä bändissä joka kuopattiin joskus 2000 alkuvuodesta. Loppuaikoina kokeiltiin joitain biisejä jotka eivät koskaan sitten kerinneet levylle asti "Moraalin" kanssa. Pidin yhtä niistä mukana muutaman vuoden erinäköisissä kokoonpanoissa sen vuoksi että halusin biisin päätyvän jossain vaiheessa levylle. Valkeakosken nuorisotoimi teki syksyllä 2002 erästä lyhytelokuvaa opetuskäyttöön ja minut oli pyydetty näyttelemään siihen. Jossain vaiheessa tuli puheeksi miten elokuvaan saataisiin teostovapaata musaa ja näin ollen kyseinen biisi eli "Näen ja kuulen kaiken" päästiin äänittämään ilman kustannuksia. Kiitos siitä Valkeakosken Nuorisotoimelle.

Mistä yhtyeen nimi tulee?
- Pakko on paljastaa että Julma isäntä nimi on lainattu Kolmannen Naisen kappaleesta Kovalla kädellä. Biisissähän lauletaan: Kovin kovalla kädellä, elämä, julma isäntä, joutuu koulimaan kovapäisiä poikiaan. Pidän itse Pauli Hanhiniemen lyriikkaa yhtenä esikuvana kirjoittamiselleni, joten oli luonnollista että bändi sai nimensä kyseisestä paljon puhuvasta lausahduksesta.

Kuvailisitko hieman musiikkityyliänne?
- Tämä on aina vaikein kysymys koska jokainen bändin jäsen varmaankin löytää musastamme juuri sitä tyyliä mitä on itse sinne höystänyt. Mun mielipide on kuitenkin se että Julma isäntä vois olla jotain suomenkielisen uuden-aallon ja 70-luvun Hardrockin välistä. Hiukan silti "grungehtavat" sanoitukset ja kertosäkeet. Mun puolesta meitä saa kuitenkin kutsua Suomirock- ja Härmärock- bändiksi.

Onko musiikkityylinne pysynyt aina samana?
- Ekat biisit eli "Näen ja kuulen kaiken" ja "Murhaaja" olivat mielestäni grungempaa kamaa kun myöhempi tuotanto. "Hyvät ja huonot päivät" EP:ltä on taas aika selvästi kuultavissa että bändi oli aika kokeilu asteella. Biisit olivat tosi melankolisia ja erikoisesti sovitettuja. Jollain tapaa kuitenkin tykkään siitäkin. "Seinät ja maalaukset" on taas paljon pirteämpi kokonaisuus jossa tuoksuu hiukan vanhempi punk. Joitain asioita on säilynyt alusta asti mukana, varsinkin hitaammissa biiseissä. Me ollaan kyllä aika paljon tietoisesti yritetty kehittää tyylisuuntaa rock and roll lähtöisemmäksi ja päästä irti ylimääräisistä soinnuista.

Onko matkanvarrella ollut miehistön vaihdoksia?
- Jape ja Taskinen olivat bändissä noin vuoden verran. Siinä alkoi olemaan aika paljon ongelmia aikatulujen sopimisten kanssa kun suurin osa jätkistä kävi armeijaa samaan aikaan. 2005 basistiksi tuli Esko Kusmin. Esko joutui muuttaamaan töiden takia Tampereelle aika pian isäntään tulon jälkeen mutta kävi kuitenkin muutaman vuoden reeneissä Koskissa. 2007 kuitenkin tiet erosivat Eskon työkiireiden vuoksi. Esko vaikuttaa nykyisin HC bändissä nimeltä Anti-Kontrol.

Joni Rauta tuli uudestaan bändiin mukaan joskus syksyllä 2007. Joni oli ollut tuuraamassa Eskoa jo kesällä keikalla Jämsänkoskella ja muutenkin oli tuttu kaveri. Homma kulki aikas hyvin heti alusta lähtien (olihan kaveri jo kolme kertaa aikaisemmin ollut kyseisessä bändissä) Nykyisin siis kokoonpano on Mikko Huoviala, Mika Rämä, Pie Ollikka ja Joni Rauta

Kuka tekee biisit/millainen työjako bändissä on?
- Aika sekava työjako sinänsä että välillä minä ja Mika molemmat tuodaan lähes "valmiita" biisejä kämpille kun taas välillä me tehdään täysin yhteistyötä niin että toinen sanoo seuraavan soinnun ja toinen seuraavan. Sanoitukset ollaan oikeastaan pidetty sellaisena ettei toiset paljon muutoksia niihin tee. Yleensä sen sitten huomaa että jos biisi katoaa bändin sisäiseltä soittolistalta muutaman reenin jälkeen niin se on ollut yleisesti huono. Mulla on vaan itsellä sellainen huono tapa että yritän tuoda joitain vanhoja biisejä uudelleen tyrkylle vaikka ne on jo kertaalleen tyrmätty. On tosin joku biisi joskus kai vahingossa yltänyt uudelleen harjoiteltavaksikin.
Sovituksia ollaan nykyisin koitettu hieroa normaalia enemmän bändin kesken ja ollaan tehty muutama suurikin muutos joka on tyydyttänyt kaikkia.

Miten levynteko/demokuviot toimii?
- Me ollaan nyt vuoden verran kasattu ohjelmistoa pitkäsoitolle jota aloitetaan äänittämään vuoden 2009 alussa. Me ollaan tehty hommia aika rauhassa, äänitelty joitain koenauhoja ja niitten perusteella mietitty sovituksia. Nyt taitaa olla kasassa kymmenen valmista biisiä mutta varmaan joitain muutoksia vielä tulee. Muutama coveri on tarkoitus ottaa mukaan levylle ja nekin ratkeavat lopullisesti vasta sit kun tiedetään kuinka hankalaksi lupa asiat muodostuvat.

Vielä ei tiedetä missä paikassa ja millä tavalla äänitykset toteutetaan. Edellinen demo tehtiin mun himassa. Se oli sinänsä mukavaa kun ei tarvinnut katsella kelloa koko ajan mutta onhan siinä vähän enemmän järjestelyjä siitä että missä mun perhe on sillä aikaa kun jätkät asuu meillä ja keittiön pöydällä on mixeri ja vessassa laulukoppi. Luultavasti tällä kerralla vuokrataan joku mökki tai vastaava missä voidaan rauhassa harjoitella viimesilaukset ja äänittää samassa paikassa pohjat levylle. Kitaroita ja lauluja me sitten yleensä äänitellään jälkeenpäin vähän missä milloinkin keritään. Meillä on sinänsä hyvä tilanne että muutamalla tutulla on hyvä liikkuva äänityskalusto jotka saadaan sopivasti vuokralle jollain könttäsummalla. Näin ollen saadaan tehtyä homma pienissä erissä ilman aikataulua.

Kuka myy keikat?
- Suurimmaksi osaksi järjestäjät soittelee mulle koska mun tiedot löytyy kotisivuilta. Sitten on kaikilla jätkillä niitä tapauksia että joku tutuntuttu oli kyselly. Mika on kai joskus oikein buukannutkin muutaman keikan. Sitten meillä on muutama hyvä tuttu jotka on järjestelleet meille esiintymisiä.

Millaiset ihmiset musiikkianne diggailevat?
- Varmaankin suurin osa on noin 20- 40 vuotiaita. Ehkä hiukan enemmän miehiä kuin naisia. Ei me kuitenkaan siinä suhteessa mikään Motörhead olla että keikalla ainut kauniimman sukupuolen edustaja olisi lipunmyyjä. Yleensä meidän keikoilla käyvät kuuntelevat kai aika paljon sanoituksia ja katsovat aika tarkkaan miten me soitetaan. Joskus sitten taas saattaa olla niinkin että melkein kaikki paikalla olevat innostuvat "tanhuamaan" Ne on tietysti aina hyviä keikkoja. Me ei olla oikeen koskaan oltu mikään virallinen paikkakunnan nuorison suosikki. Johtuu varmaan aika pitkälti siitä että lauletaan suomeksi ja tällä hetkellä englanninkielinen musa on valta asemassa nuorisorockbändien keskuudessa.

Millainen meininki keikoilla on?
- Keikoilla on alkanut olla aika hyvä jorausmeininki. Me ollaan hiukan tietoisesti otettu keikkasetteihin vähän menevämpiä rokkibiisejä. Vaikka itse olenkin aika pitkälti melankolisen musan ystävä niin on se näköjään yleisön mielestä mielenkiintosempaa katsella kun orkesterilla on hiki ja välillä jopa vähän naurattaa.

Millaista musiikkia yhtyeen jäsenet itse kuuntelevat?
- Mä kuuntelen aika paljon jotain seiskytluvun Bad Companya, Purplee, Neil Youngia ja Rollareita. Lisäksi kuuntelen näitä "uuden aallon" Suomalaisia kuten Hassisen kone, Eput, Ratsia, Pelle Miljoona. Rumputaitelijan mieli musiikkiin kuuluu seuraavia orkestereita:Ramones, Motörhead, Misfits, Goldfinger, Sisters of mercy. Sitten muutama kotimainen: The 69 eyes, Apulanta, Francine, Ne Luumäet. Kitaristi Mika kuuntelee hyvin monenlaista musaa, Willie Nelsonista Vesa-Matti Loirin kautta Stellaan. Joni puolestaan kuuntelee Beatlesia ja sitten jotain vanhempaa progea esim: Yes, Rush, Jethro Tull jne. Aika erilaisia meidän musamieltymykset ovat!

Oletteko tietoisesti ottaneet vaikutteita jostain muista yhtyeistä?
- Ei varsinaisesti olla otettu. Kyllä mulla tosin joskus tulee biisiä tehdessä mieleen jos on kuullut jonkun hyvän biisin että teempäs tuon tyylisen biisin mutta yleensä se ei onnistu. Myös sovitus vaiheessa me joskus keskustellaan jostain tietyistä biiseistä että vois yrittää vetää tän tohon tyyliin. Olen oikeastaan aika tyytyväinen kuitenkin siitä että meidän bändille on kehittymässä sellainen omanlainen aika "tilava" sointi mikä on yhdistelmä eri tyylisuuntia. Me kuunnellaan kaikki kuitenkin niin eri tyylistä musaa että on vaikeata tietoisesti lähtee tekemään jotain tietynlaista.

Yhtyeen historian aikana on varmaan sattunut monenlaista?
- Kerran oltiin menossa keskisuomeen keikalle. Me oltiin liikkeellä lainatulla ISOlla Mersulla jota myös humppakuutioksi kutsutaan ja pysähdyttiin kahville jossain Jämsän korvilla. Samalla ruvettiin ihmettelemään miksi polttoaine oli lopussa vaikka Tampereella oli tankattu kymmeniä litroja. Päästiin autosta pihalle ja kauhistuksemme huomattiin että koko auto oli yltäpäältä dieselissä uitettu. Ruiskutusjärjestelmästä oli pettänyt eräs putki ja arviolta kymmenen litraa löpöä oli roiskunut auton kylkiin kesäisellä ysitiellä.

Onneksemme bändistämme ei polttanut tupakkaa kuin neljä henkilöä ja lisäksi luottokuljettajamme Saku. Joka jätkä oli viimeiset puolituntia karistellut ja tumppaillut ikkunasta ulos. Ainoastaan yksi kytevä kipinä olisi luultavasti onnistunut ulkoistamaan bändistämme jokaisen soittajan soittimineen pitkin Eteläisen Keski-Suomen metsiä.

Onnea oli matkassa hyvin paljon sillä kerkisimme myös keikalle vielä samaisena iltana sillä paikalle sattui teiden ritari jonka kuorma-auton ilmaletku sopi mersun polttoaine järjestelmään kuin tehty. Palkkioksi kaveri sai tästä miehentyöstä tietenkin kahdentoista pullon kokoelman perinteisiä mietoja alkoholijuomia sekä melkein edesmenneen punk-orkesterin EP levyn. Tosin levyn jälleenmyynti arvo säilyi tälläkertaa normaalissa kahdessa eurossa.

Haluaisitko vielä kertoa jotain erityistä?
- Meidän "hovikuvaaja" Simo Rokka on kuvannut Julman isännän toimintaa videolle jo muutaman vuoden ajan. Nauhalle on tarttunut kaikkea mahdollista keikoista mukaviin automatkoihin ja bändin harjoituksia. Voipi olla että tästä materiaalista ruvetaan jossain vaiheessa kasaamaan jotain tallennetta. Sitten meillä on suunnitteilla kuvata Simon kanssa musiikkivideo jostain uuden levyn biisistä ensi kevään aikana. Mutta katsotaan miten hommat etenee.

Linkit yhtyeeseen:
http://www.julmaisanta.net/
http://www.myspace.com/julmaisanta